Alla ovat muistiinpanot 29.&30. 11. 2003 pelistä Hahmot: Make: Deldrow (Soturi / Maagi) |
9. Kuumakuuta 582 Greyhawkin Vapaakaupunki Connor: Kierrellessäsi slummissa eräs vähäosainen kertoi sinulle että hän oli nähnyt yhden henkilön, jonka olit "etsintäkuuluttanut". Lyhyt tummatukkainen nainen, jota seurasi mädän lihan tuoksu, oli seurueineen (7 ihmistä, joista yksi oli "mursuviiksi" ja kaksi lapsen kokoista) noussut jokikoggiin nimeltä "Kirkas taivas". Ylrae: Greyhawkin asunnossasi Clustania hoitava Margot (Mummo) tiesi jotain kuuliljoista. Mummo kertoi että nuorena tyttönä hän oli kerran nähnyt Keskikesän yönä niityllisen kuuliljoja kukkimassa kaikilla sateenkaaren väreillä ja että kukkaloisto oli houkutellut haltioita tyhjästä ilmasta tanssimaan niiden keskelle. Kuulemma kukat vaihtavat väriä kuiden vaiheiden mukaan, osa niistä seuraa väreillään Celeneä ja osa Lunaa. Deldrow: Majatalossa aikaa kuluttaessasi huomasit tuntevasi tiskille olevan miehen. Kyseessä oli mahtikauppias Jorgin apuri nimeltään Marus. Kävit tarjoamassa miehelle viiniä ja turisemassa hieman. Marus kertoi, että Jorgilla oli parhaillaan kaupungissa ja että hänellä saattaisi olla business mahdollisuus josta voisit olla kiinnostunut. Kävit illemmalla tapaamassa Jorgia kaupungin kalleimmassa klubissa; Kultaisessa Feeniksissä. Jorg kertoi että hänen haltuunsa oli joutunut lähetys aseita, joista hänen tulisi päästä eroon mahdollisimman nopeasti ja niin etteivät ne kulje kaupungin kautta. Jorg halusi päätöksen samana päivänä ja Ylraen kanssa pitämäsi pienen myyntipalaverin jälkeen päätit suostua, Ylrae osti aseet sinulta. Jorgin saatua maksun hän antoi kaupanpäällisiksi sinulle hyödyllisen kontaktin: Satamamestari Sark saattaisi katsoa toiseen suuntaan, jos hänelle maksettaisiin tarpeeksi. Kävit ostamassa kaksi ylimääräistä härkävankkuria härkineen (4), Ylrae maksoi niistä puolet. Satamassa raha vaihtoi kättä ja vanha, laiha, kuivahko, harmaapäinen Sark muistikin että yöllä juuri Jorgin proomun alueella olisi parin tunnin vartiokatkos. Lisäksi Sark tarkasti kirjoistaan että "Kirkaan Taivaan" kotisatama on Kovalahti. Yöllä aseet siirrettiin vankkureihin ja sotamiehet lähetettiin aseiden kanssa matkalle kohti laaksoa. Tarallin: Kuulit Kilpimaalaisten pakolaisten suosimassa majatalossa ("Miekka ja Nuija" ulkolaisten kaupungissa), että talven Greyhawkissa viettäneet kaksi Pyhän Kilven Ritarikunnan mahtavaa jäsentä (Lady Valderesse Sharm ja Sir Artur Jakartai ) ovat lähdössä neljän ritaritoverinsa ja heidän palkkaamiensa komppanioiden kanssa parin viikon päästä pohjoiseen Selintan jokea pitkin kohti Kilpimaita ja pyhää taistelua. Kryne: Sait pieneltä pojalta viestin, jonka mukaan sinun tulisi käydä seuraavana aamuna ostamassa alatorilta punatukkaiselta omenakauppiaalta kananmuna. Annoit viestintuoja pojalle palkinnoksi kokonaisen kultapalan! Tämän poistuessa pari vanhempaa poikaa lähti tämän perään, seurasit näitä ja keskeytit näiden ryöstöyrityksen. Toinen pojista yritti huitaista sinua veitsellä, jonka takavarikoit. Episodin päätteeksi pelottelit poikia (ja ajattelemattomuuttasi kaikkia muitakin paikalla olleita) manaamalla sankan sumun kujalle. Poistuit liukkaasti paikalta. Kryne ja Tarallin Illalla päätitte mennä Greyhawkin palkkasotureiden kiltaan tiedustelemaan miten sota etenee pohjoisessa. Palkkasotureiden kilta on tunnetusti yksi Greyhawkin suurimmista huhumyllyistä. Sisään päästäksenne teidän tuli maksaa jäsenmaksu joka oli 2GP/KK mutta sisälsi ilmaiset juomat, sekä yösijan seitsemäksi päiväksi kuukaudessa. Kryne liittyi Joran nimisenä ja ilmoitti olevansa soturi, tämän Joran näkyy palkkasotureiden killassa "jalkamiehenä". Tarallin liittyi omalla nimellään ja ilmoitti olevansa pappi eli jäsenyys meni termin "spesialisti" alle. Killassa oli melko hiljaista, paikalla oli vain kymmenen henkeä. "Joran" ja Tarallin lyöttäytyivät eräässä pöydässä kättä vääntävän ja olvia ryystävän kuuden miehen seurueeseen. Heiltä selvisi, että "Villi rannikko on paras paikka maailmassa", ja että Arul, joka oli ollut viime vuonna Kilpimaissa taistelemassa, oli sanonut että "Siellä paholaiset lentelee ja taistelu on tosi kovaa". Arul itse ei ollut paikalla vahvistamassa tarinaa, koska hän oli kuulemma liittynyt parin kilpimaalaisen ritarin sotajoukkoon kersantiksi saatuaan lupauksen maapläntistä kilpimaiden pohjoisosissa. Tarallin joi hieman lisää olvia ja päätyi vääntämään kättä yhden miekkosen kanssa tämän voittaen. Lopuksi "Joran" päätyi viemään lievästi juopuneen ja Trithereonilaisia sotalauluja hoilaavan Tarallinin takaisin "temppelille", jossa tämä sammahti. |
10. Kuumakuuta 582 Greyhawkin Vapaakaupunki Aamutuimaan Kryne paineli alatorille (tai vanhan kaupungin torille kuten se myös tunnetaan) ostamaan kanamunaa omenakauppiaalta. Jonkin aikaa paikaa kierreltyään hän löysi yhden ainoan omenakauppiaan joka oli kuin olikin punatukkainen. Kauppiaalta hän sai kanamunaa pyytäessään pienen puisen rasian. Rasiassa oli hopeasta tehty hauras kananmuna ja viesti, jossa luki: "Tavoitettuasi kohteen sinun tulee kerätä toverisi ympärillesi ja rikkoa muna. Sen aiempi rikkominen johtaa ei toivottavaan tilanteeseen. Voit palauttaa kohteen tälle samalle kauppiaalle kutsuen sitä "Samean Lahden tuliaiseksi". Älä anna ulkopuolisten nähdä kohdetta". Kryne kopioi viestin erilliselle pergamentin palaselle varmuuden vuoksi. Tarallin meni aamulla hevosmarkkinoille ja osti sieltä puoliverisen hevosen joka oli koulututtu sotahevoseksi. Hevonen oli tummanruskea pienillä epäsäännöllisillä valkoisilla täplillä ja sen vasen etujalka on valkoinen polveen saakka. Myyjä vakuutti sen olevan kuuluisasta Blackfairin hevossiittolasta ja sillä on polttomerkki joka näyttäisi tukevan tätä väitettä. Verovoudin vierailu Ylraen temppeliin sujui hyvin. Hän totesi, ettei temppeli selvästikään ollut enää temppelikäytössä, ja että siitä ei sen johdosta tulisi maksaa temppeliveroa. Ryhmä lähti reilusti ennen puolta päivää matkalle etelään pitkin Jokitietä kohti Invernessin linnan raunioita. Päivällä vastaan tuli useita karavaaneja, mutta mitään erikoista ei tapahtunut. Illalla saavuitte erittäin kiireiseen Mutkan majataloon. Majatalo sijaitsee kahlaamon kohdalla jokitien ja Dyverssiin johtavan tien haarassa. Makuusijat olivat vähissä ja niistä veloitettu hinta oli sikamainen. |
11. Kuumakuuta 582 Kaks Kahlun kylä Matka jatkui aamulla etelään Jokitietä pitkin, illalla saavuitte Kaks Kahlun kylään, joka sijaitsee Selintan ja Ery jokien risteyksessä. Kylän keskellä on pienen linnan kokoinen ruskeasta kivestä tehty pyramidi, jonka jokaisella seinustalla on pyramidiin johtava käytävä. Kylän asukkaat olivat suurimmaksi osaksi ihmisiä, mutta noin joka kymmenes vastaantulija oli maahinen tai kääpiö. Kylä on erittäin hyvin kunnossapidetty ja siisti, tiet ovat kivetyt eikä Greyhawkille tyypillisiä kerjäläisiä, juoppoja ja saastaa näkynyt missään. Epäilyttävintä kylässä oli se että kaikki kaduilla liikkujat hymyilivät ja vaikuttivat onnellisilta. Kadulla Tarallin pysäytti miehen jonka hevonen näytti hyvin paljon samanlaiselta kuin hänen omansa. Mieheltä kyselemällä selvisi että hevonen oli ostettu viidentoista mailin päässä idässä sijaitsevalta Lordi Blackfairin tilalta, hintaa Tarallin ei saanut udeltua. Kryne tiedusteli mieheltä kylän parasta majataloa ja hänelle kerrottiin että Hopeista Hevosenkenkää pidetään hyvänä. Ryhmä siirtyi Hevosenkenkään ja sai sieltä hyvät huoneet viidellä hopeapalalla yö (25 % Mutkassa vaaditusta hinnasta). Majoittautumisen jälkeen oli vuorossa pikainen pyramidi retki. Pyramidin sivuilla olevat käytävät johtivat sisään suureen avoimeen saliin, jonka seinustoille oli kasattu arvoesineitä. Salissa oli kolme pappia jotka kertoivat palvelevansa Zilchusta, kaupankäynnin jumalaa hänen yhteisöä palvelevassa ja asiakaan kunnioitusta korostavassa muodossa. Kukaan ryhmästä ei halunnut kääntyä, joten kaikki palasivat hevosenkenkään. Baariin oli ilmestynyt pöydällinen Greyhawkin tunnuksin varustettua sotilasta, jotka yrittivät selvästi juoda talon tyhjäksi. Kryne lyöttäytyi näiden seuraan ja sai tietää, että tänne sijoittamista pidettiin armeijassa yleisesti sen osoituksena että kyseenalainen sotilas on epäsuosiossa. Harrastusmahdollisuudet olivat sotilaiden mukaan vähissä. |
12. Kuumakuuta 528 Erikoisen majatalo Aamulla Hopeisesta Hevosenkengästä lähtiessänne saitte tietää että täältä seuraavaan majapaikkaan, Kahluun, kestäisi ratsastaa lähes kaksi päivää ja ettei välissä olisi kunnollista majapaikkaa. Hieman yllättäen illansuussa vastaan kuitenkin tuli "Erikoisen majatalo", vanha kaksikerroksinen kivi-, ja puurakenteinen Selintanin rannassa sijaitseva majatalo, jonka seinät olivat juuri rapattu valkoisiksi. Rannassa on vanha, mutta hyväkuntoinen laituri jossa oli kiinni kalastusalus. Katossa oli reikiä, mutta pihalla pinossa olevat kattotiilet kertoivat, että asiaan olisi tulossa korjaus. Majatalon edustalla olevan ison vaahteran juuressa istuskeli muutama nuori mies, jotka olivat selvästi olleet rakennushommissa. Sisällä istui vain pari muuta henkilöä, joten saitte lähes koko salin itsellenne. Baarissa työskenteli kaunis nuori vaalea tyttö nimeltään Gwyven ja hänen veljensä Etwal. Huoneen hinta oli naurettavat 2SP koska katto ei ollut valmis. Myöhemmin illalla paikalle saapui "Isäntä" iso kokoinen ja lihaksikas neljääkymmentä lähestyvä viiksekäs, kalju (paitsi pitkä, ohut, öljytty musta poninhäntä), ruskeasilmäinen bakluni (=arabi) mies. Huomionarvoisin asia miehessä oli se, ettei tällä ollut kuin vasen käsi. Aloitte jutella miehen kanssa, ja hän esittäytyi Sanjaray Mohsiniksi. "Sanj" on kotoisin kaukaa lännestä, Ekbiristä ja on pitkän seikkailijan uransa jälkeen ostanut kuukausi sitten Erikoisen kartanon, rappiotilukset sekä majatalon ja alkanut kunnostamaan niitä. Sininen lohikäärme oli vienyt hänen kätensä Yatil vuorilla, olan kohautus ja "Istus antaa, Istus ottaa" olivat Sanjin ainoat kommentit käden menetykseen. Sanj oli juuri aloittanut Ulekilais tyyppisen olvin panon ja tarjosi ensimmäisen erän maistiaisia Krynelle ja Deldrow:lle, joista kumpikin nimesi tämän tumman sakean juoman parhaaksi mitä olivat ikinä maistaneet. "Vanha Erikoinen" on paluumatkalla kummankin miehen hankintalistalla, tosin Sanj varoitti, ettei kyseinen oluttyyppi kestä matkustusta hyvin, vaan että sen maku muuttuu. Myöhemmin illalla selvisi vielä, että hän olisi hyvin kiinnostunut ostamaan Ekbiriläisiä kankaita, hajusteita, mausteita ja huonekaluja saadakseen vaimonsa kotiutumaan uuteen vieraaseen maahan paremmin, Deldrow pisti tämän korvansa taakse ja lupasi kysellä Greyhawkissa jahka palaa sinne. Kryne kyseli Sanjilta onko majatalossa näkynyt haukkanaisen kuvausta vastaavaa vierastaq, hieman yllättäen selvisi, että haukkanainen ja hänen seurueensa olivatkin yöpyneet Erikoisessa viikko sitten. Ryhmä päätteli että nämä ovat myös matkalla Invernessiin. |
13. Kuumakuuta 582 Kahlun kylä Aamulla söitte huoneen hintaan kuuluvan aamiaisen ja hyvästelitte Gwyvenin sekä Etwalin ja lähditte matkaan kohti matkan seuraavaa etappia, Kahlun kylää. Noin kolmekymmentä mailia kuljettuanne saavuitte Kahluun, keskikokoiseen noin kolmensadan asukkaan kylään, jonka suurin olemassaolon syy on Jokitieltä Villille Rannikolle haarautuva kauppareitti. Saitte tanssivan Tuolin majatalosta kohtuuhintaisen majoituksen, johon sisältyi iltapala. Kahlussa ollessanne maistoitte paikallista erikoisuutta; maa-ankeriasta. Maa-ankeriaat elävät kylän läheisiin soramonttuihin kerääntyneessä vedessä. Kuopat ovat legendojen mukaan kaikki mitä jäi jäljelle muutamasta kukkulasta Arkkimaagi Zaqigin etsittyä niiden alta aarteita. Kryne piti ankeriaista molemmissa muodoissa (nuoria ankeriaita saa joko säilöttyinä tai omeletissa, vanhemmat taas grillataan ja syödään paikallisten yrttien kera), Deldrow piti ainoastaan isoista grillatuista ankeriaista. |
14. Kuumakuuta 582 Kova Lahden kaupunki Kovan päivämatkan tehtyänne (44 mailia mikä läkähdytti muiden paitsi Tarallinin hevosen) saavuitte illalla Kova Lahden kaupunkiin. Kaupunki on ympäröity puisella muurilla ja sen sataman suuta vartioi kahden karilla seisovan suuren nyrkkeilijä patsaan lisäksi Kivinen torni jonka huipulla on ballista. Ehditte juuri sisään ennen kuin kaupungin portit suljettiin yöksi, mutta luulette kyllä että rahalla olisi päässyt sisään myöhemminkin. Kaupunki elää kiireisen syvänmeren satamansa mukana, kaikki Selintania ylös tai alas liikkuva tavara käy täällä. Greyhawkista tuleva tavara puretaan koggeista ja proomuista, ja lastataan odottaviin karavelleihin ja kaleereihin jotka kuljettavat sen merta pitkin kaikkialle maailmaan. Muualta tuleva tavara taas lastataan avomerikelpoisista aluksista pienempiin laivoihin, jotka vievät sen Greyhawkiin ja sieltä kaikkialle pohjoiseen Flanaessiin. Suuntasitte suoraan satamaan ottamaan selvää oliko Kirkas Taivas tullut satamaan. Koukkukätinen rommia naukkaileva satamatoimiston päivystäjä kertoi maksua vastaan, että Kirkas Taivas oli saapunut 9. Kuumakuuta lastinaan kulutushyödykkeitä: villakangasta, Greyhawkkilaista viiniä, kuivattua lihaa yms. Päivystäjältä selvisi myös että aluksen oli vielä satamassa ja että sen kapteeni, Jierwich nimeltään, löytyisi miehiensä kanssa läheisestä Helmen kapakasta. Ryhmä suuntasi Helmeen josta Jierwich löytyikin. Häneltä selvisi että Haukka oli noussut seurueineen karaveliin nimeltä "Ospremin Rakastettu". Ryhmä siirtyi räkälästä takaisin päivystäjän toimistoon ja saivat tietää että Ospremin Rakastettu oli matkalla kauas etelään, Port Joliin ja että yleensä tämä alus matkaa Villin Rannikon satamien kautta tehden kauppaa ja keräten lisää lastia. Ryhmä tiedusteli vielä miten he mahtaisivat päästä Abbor Alz kukkuloille noin parin päivämatkan päähän etelään. Koukkukäsi suositteli kysymään Omar nimiseltä kalastajalta, joka miehistöineen nukkui aluksessaan odottamassa aamua. Omarin kanssa sovittiin matkasta joka alkaisi auringon noustessa. Satamapäivystäjän suosituksesta huolimatta ryhmä ei majoittautunut satamassa sijaitsevaan Örkin Tuoppi majataloon, vaan hieman rauhallisemmassa kaupunginosassa sijaitsevaan Celidorin majataloon. Celidorin majatalossa ryhmä teki sopimuksen, jonka mukaan heidän hevosensa saisivat jäädä hoitoon kuukaudeksi (10GP), jos ryhmää ei siihen mennessä kuuluisi takaisin saisi majatalo pitää hevoset. |
15. Kuumakuuta 528 Kova Lahti Aikaisin, liian aikaisin aamulla ryhmä raahautui satamaan, joka oli jo täydessä toiminnassa. Omarin miehistö levitti välittömästi purjeet ja matka kohti Invernessiä alkoi. |
16. Kuumakuuta 582 Invernessin linnoituksen rauniot Aamupäivällä muutaman mailin matkan päässä Abbor Alzin kiviseltä rannalta näkyi jyrkän kukkulan laella linnoituksen rauniot. Omar ajoi veneen rantaan ja sovittiin että hän tulee tarkastamaan neljän ja kahdeksan päivän päästä josko ryhmä haluaa takaisin. Kävelitte reilun tunnin ja saavuitte linnan muureille. Ne ovat kahdeksan jalan paksuiset ja viisikymmentä jalkaa korkeat. Kiipesitte muurin harjalle köyden avustamana ja saitte paremman kuvan linnoituksesta. Sisäpiha on muodoltaan suorakaide, jonka pisimmät sivut ovat pohjois-etelä akselilla. Pihan leveys on 480 jalkaa ja sen pituus 600 jalkaa. Pihalla on kaksi isoa kivikasaa, jotka ovat selvästi olleet kauan sitten rakennuksia. Keskellä pihaa oleva kasa on pyöreähkö ja noin 30 jalkaa korkea ja sen halkaisija on noin 200 jalkaa, sen lounaisreunalla kasvaa rykelmä koivuja. Pihan pohjoispäädyssä sijaitseva kasa on muodoltaan suorakaide. Se on noin sata jalkaa syvä, kolmekymmentä jalkaa korkea ja jatkuu koko matkan länsimuurista itämuuriin. Koko sisäpihan alue kasvaa polvenkorkuista heinää. Muurin jokaisessa kulmassa on ollut korkea torni. Ainoastaan lounaassa sijaitseva torni on minkäänlaisessa kunnossa, vaikkakin sen yläosat ovat romahtaneet sisäänpäin, se on noin 150 jalkaa korkea. Kaakon torni on suurimmaksi osaksi kaatunut ulospäin ja sen jäänteitä on nähtävissä mäen juurella. Koillisessa ja luoteessa olleet tornit ovat kaatuneet toisiaan kohti, niiden välissä sijainneen rakennuksen päälle. Muurilla on myös noin kuudenkymmenen jalan välein kymmenen jalkaa muurinharjaa korkeammalle nousevia vartiotorneja. Yllätyksekseen ryhmä huomasi, että lähellä porttia heinä oli laossa ja että kyseistä kohdasta oli selvästi kävelty lounaiseen torniin. Ryhmä otti urheasti härkää sarvista ja päätti tutkia lounaisen tornin tilanteen, tornin alakerrasta pääsi kivisiä kierreportaita pitkin laskeutumaan alas kellariin. Virtsan hajuisesta kellarista jatkui käytävä pohjoiseen jossa pian tulikin vastaan huone jonka keskellä lattiassa oli pyöreä reikä ja joka oli osittain romahtanut. Muuta huomionarvoista oli huoneessa sikin sokin lojuvat uudet ja vanhan ruumiit. Kun ryhmä oli tutkimassa ruumiita, huoneeseen ilmestyi tyhjästä ilmasta iso, ihmispäinen, leijonakehoinen otus, jonka hännänpäässä oli rautaisia piikkejä. Tarujen manticore! Manticore kuritti teitä jonkin aikaa ja katosi sitten yhtä salaperäisesti kuin oli ilmestynytkin. Hyvin pian peto ilmestyi taas ja jatkoi hyökkäystä jonka tapahduttua se katosi taas. Koska ryhmä oli kärsinyt pahasti vauriota päätitte siirtyä takaisin ulos. Parantelemisen jälkeen menitte jälleen urheasti kellariin ja ammuitte manticore huoneeseen fireballin sillä seurauksella, että osa huoneen katosta romahti alas. Siirryitte takaisin ylös ja päätitte aloittaa kaakkoistornilla kaivaukset. Vajaan päivän kaivamisen jälkeen kivien alta paljastuivat portaat alas. Jo alkuosassa portaita panitte merkille askelmille kasaantuneet papanat, mutta porraskäytävän pohjalla teitä odotti todellinen yllätys. Kellari ja itään johtava käytävä olivat lähes kattoon saakka täynnä lepakonulosteita, lisäksi aloitte kuulla huolestuttavaa vikinää. Ryhmä säntäsi ylös ja alkoi pohtia miten saada lepakot ulos, ratkaisuna päädyttiin tekemään heinästä ja vaatteen riekaleista pallo, joka sytytettiin palamaan ja laitettiin kierimään alas. Tulesta hermostuneena lepakot lensivät suurena parvena ulos ja ne ottivat suunnan kohti sisämaata ja lännessä näkyviä kukkuloita. Voittoisat sankarit säntäsivät kellariin ja alkoivat ryömiä mahallaan guanon päällä pitkin tunnelia. Tunnelista löytyi pieni sivuhuone josta löytyi kaivamisen jälkeen muinaiset pronssivarusteet kahdelle. Useiden satojen jalkojen matkan jälkeen alkoi ulosteiden pinta vähitellen laskeutua ja lopulta käytävän kääntyessä pohjoiseen ne loppuivat lähes kokonaan. Pohjoisessa oli huone, jonka itä ja länsi seinustalla seisoivat suuret pronssiset patsaat miehestä, jonka kasvo on hupun peittämä. Patsaan esittämä henkilö oli kuvattu varustautuneena rintapanssarilla, johon oli kuvattu korkokuvin kaksi leijonaa seisomassa takajaloillaan ja pitämässä etujalkojensa välissä vino neliön muotoista esinettä. Huoneen pohjoisseinustalla olevaa oviaukkoa reunustava seinä on hakattu leijonan pään muotoon, eli sisäänkäynti leijonan suuhun. Tutkitte leijonan taikuuden varalta ja kun mitään ei käynyt ilmi kävelitte syvemmälle luolastoon. Edettyänne noin 50 jalkaa Connorin jalan alla ollut lattialaatta painui vähän ja takaanne kuului iso jymähdys. Leijonan kita oli sulkeutunut, olitte vankina luolassa. Eteenpäin jatkaessanne vastaan tuli huone, jossa salamaniskua muistuttavan äänen säestämänä huoneeseen ilmestyi hirviöitä. Taistelitte tulta hönkivää massiivista koiraa, ison koiran kokoista hämähäkkiä, ruostetta syövää antennipäätä ja suunnatonta myrkkykäärmettä vastaan. Myrkkykäärmeen saitte charmattua Tarallinin taialla ja pääsitte etenemään. Seuraavaksi vuorossa oli pieni huone, jonka sisään astuessanne salaman ääni kuului taas, löitte oven kiinni ja sisältä kuului "läisk" ja ulkopuolelle levisi etova mädän tuoksu. Jätitte oven kiinni ja neliömäiseen huoneeseen jonka yhdessä kulmassa oli ihmiskallo ja muutama kaulanikama. Huoneessa oli oviaukko suurempaan neliömäiseen huoneeseen jonka pohjoispäädyssä oli sarkofagi, ja jossa seisoi pronssisiin suojiin sonnustautuneita bugbeareja 16 kappaletta. Koska bugbearit eivät liikkuneet päätitte linnoittautua "kallo" huoneeseen ja levätä yön yli. |
18. Kuumakuuta 582 Invernessin linnoituksen rauniot Aamulla herätitte bugbearit tuhatvuotisesta unestaan astumalla huoneeseen ja vaivutitte ne sitten ikuiseen uneen, eli surmasitte ne. Eteenpäin jatkaessanne löysitte pienen huoneen, joka oli osittain romahtanut ja jonka yksi länsiseinustalla oli 5 jalan levyinen alaviistoon jatkuva epäsäännöllinen tunneli. Tunnelin jätitte tutkimatta ja jatkoitte käytävää eteenpäin tullen lopussa metallisille tuplaoville. Ovet ja niiden vieressä oleva seinä ovat sinistä metallia, joka on kiillotettu peilinomaiseksi. Ovissa ei ole kahvoja ja ainoa syy, jonka johdosta edes tiedätte ovien olemassaolosta, ovat metallissa olevat ääriviivat. Keskellä ovea on noin sentin syvyinen neliömäinen painauma, jonka jokainen kulma on laajennettu palloksi. Yrititte avata ovea varkaan kyvyillä, mutta koska ei lukkoa ollut, se ei onnistunut. Myös avausloitsua kokeiltiin yhtä huonolla menestyksellä. Siirryitte takaisin sarkofagihuoneeseen ja veditte kivisen sarkofagin kannen köysien avulla pois, siten että itse ette olleet arkun lähellä. Sarkofagin sisältä löytyi muinaisia hopea ja pronssipaloja, sekä sinisestä metallista tehty suorakaiteen mallinen pala, jonka toinen pää oli ympyrän muotoinen. Kävitte kokeilemassa sitä metalliovissa olevaan painaumaan ja se sopi siihen täydellisesti. Ikävä kyllä ovi ei sen avulla auennut. Olitte yhä luolaston vankina ja luulitte, ettette ikinä tule pääsemään sieltä pois. Sitten joku muisti "läisk" huoneen. Suurten virittelyjen jälkeen saitte oven aukaistua etäältä. Huoneen sisällä oli pahasti mädäntynyt härkämäinen suomujen peittämä otus, joka oli hajonnut lattialle. Lisäksi huoneen eteläseinustalla, oven takana oli seinässä kahva. Kahvaa väännyttyänne jostain kuului jyrinää ja päättelitte, että leijonan kita on auki. Niin se olikin ja pääsitte nousemaan takaisin ylös linnan sisäpihalle. Hetken pihalla tuumittuanne päätitte aloittaa kaivaukset koillisessa tornissa, jatkoitte yöhön asti. |
19. Kuumakuuta Invernessin linnoituksen rauniot Aamulla menitte takaisin työmaalle koilliseen torniin ja hieman ennen puoltapäivää saitte paljastettua portaat. Kellarissa oli vastassa risteys ja kaksi vaihtoehtoa, joko menisitte oikealle kivisen taakse tai jatkaisitte eteenpäin simpukkaverhon läpi. Päätitte koittaa onneanne kivioven kanssa. Oven takana oli ovien jakama käytävä, jonka ovet katosivat niistä kuljettuanne. Jokaiseen uuteen sektioon ilmestyi salamaniskun äänen saattelemana erilaisia hirviöitä teitä vastustamaan. Ensin bugbeareja, sitten ogreja, seuraavaksi gargoyleja ja lopuksi ettinejä (kaksipäinen jättiläinen). Taistelitte voitokkaasti kaikki vastukset voittaen ja pääsitte lopulta huoneeseen, jossa oleva arkku oli täynnä kolikoita ja olihan siellä muutama timukin. Ikävä kyllä viimeisessä huoneessa oleva ovi ei auennut, ennen kuin olitte antaneet auki kiilaamienne aikaisempien ovien sulkeutua ja kadota. Suljettuanne vanhat ovet ja kuljettuanne uudesta ovesta läpi saavuitte samaan kohtaan mistä olitte alun perin aloittaneetkin. Jatkoitte simpukkaverhon taakse. Simpukkaverhon takana, jonkin matkaa eteenpäin kuljettuanne käytävä päättyi viiteen vierekkäin olevaan, kivisillä väliseinillä eristettyyn alkoviin, joiden takaseinät olivat kuin väreilevää elohopeaa. Antius käveli rohkeana miehenä päin seinää ja katosi sen sisään. Antiuksen kadottua seinä muuttui hänen alkovinsa päässä kiviseksi. Pienen miettimisen jälkeen loppu ryhmästä seurasivat kaikki muut paitsi Ylrae, joka jätettiin vahtiin. Saavuitte 40'*40' huoneeseen jonka lattia oli jaettu 5'*5' ruutuihin, joita löytyi vihreän, sinisen, keltaisen ja harmaan värisinä. Huoneen vastapäisellä seinustalla käytävä näytti jatkuvan, mutta sen edessä, puoliksi harmaalla ja puoliksi keltaisella laatalla seisoi kaapuun pukeutuneen, kruunupäisen miehen patsas. Patsaan kädet olivat levitetyt sivuille ylös. Tarallin huomasi että "Väärällä" laatalle astuminen aiheutti vauriota, kun taas Antius pääsi etenemään eteenpäin vaivatta. Pitkän pähkäilyn jälkeen koko ryhmä pääsi toiselle puolelle huonetta ja jatkoi patsaan ohi. Hahmojen ylittäessä "pelilaudan" Ylrae näki yksitellen seinien muuttuvan taas elohopeaiseksi, ja hän pääsi liittymään sankariemme seuraan. Toisella puolella vastaan tuli vielä kaksi "salamanisku huonetta" joissa vastuksina oli bugbeareja sekä Ettin. Ettin taistelun loppuvaiheessa Tarallinin voitokas isku päättyi ikävään yllätykseen Antiuksen ampuman harhanuolen lävistäessä Tarallinin pohkeen. Pohkeen haava ja katkennut valtimo koitui lähes Tarallinin surmaksi, mutta onneksi uskonsisar Ylrae pystyi taikoineen auttamaan Tarallinia. Eteenpäin kuljettuanne ryhmä päättyi lopulta tuttujen tuplaovien eteen. Uutta avainta ei ollut löytynyt, joten ryhmä tutkiskeli kuningaspatsasta tarkemmin ja Antius löysikin siitä salalokeron. Avausmekanismia ei sen sijaan löytynyt, joten seuraavat pari tuntia kuluivat rattoisasti patsaan rintakehää käsipelillä auki työstämisessä. Patsaan rinnasta löytyi kolmas "avain" ja lisäksi lokeron perukoilla kiilsi kauniisti isokokoinen timantti. Kryneä timantti epäilytti joten hän sohaisi sitä matkan päästä sauvalla ja hyvä että teki niin sillä timanttiin kajoaminen sai patsaan lyömään kätensä yhteen kovalla voimalla. Myöhemmin timantti paljastui lasiksi. Ryhmä palasi takaisin maan pinnalle ja alkoi kaivuun luoteessa sijaitsevalla tornin rauniolla. |
20. Kuumakuuta 582 Invernessin linnoituksen rauniot Kaivuutyöt jatkuvat. Antius käy rannalla ilmoittamassa Omarille että 4 päivän kuluttua saa tulla noutamaan. |
21. Kuumakuuta 582 Invernessin linnoituksen rauniot Kaivuutyöt jatkuvat, yön lähestyessä ryhmä saa portaat vihdoinkin näkyviinsä. |
22. Kuumakuuta 582 Invernessin torni Kellarin ensimmäisessä huoneesta löytyi kolmimetrinen kristallipallo, jonka sisällä on lumisadetta jonka välistä välillä pystyy erottamaan suurien tummien hahmojen liikkuvan. Pallon jalustaan on kirjattu muinaisella kielellä neljä sanaa: Ixam, Alrastil, Pentuko, Myrg. Ryhmä jatkaa matkaa käytävää eteenpäin ja saapuu isoon huoneeseen, jonka monella seinustalla on kaivamisen jälkiä ja 5 jalkaa leveitä käytäviä. Maan sisästä tuli esiin koppakuoriaisotus, jonka pieksitte lähes hengiltä ensimmäisen kahden kierroksen aikana. Ainoastaan takaisin kiveen kaivautuminen pelasti otuksen. Huoneesta löytyi neljäs avain! Käytävää eteenpäin jatkaessanne tulitte taas metalliseinän eteen. Sovititte avaimet siinä olevaan painaumaan ja ne sopivat täydellisesti sulautuen osaksi ovia, jotka avautuvat. Kellarin keskellä, on metallinen 40' * 40' jalkaa mitoiltaan oleva huone, jonka keskellä on kahdeksan samasta metallista valmistettua pehmustettua tuolia. Kaikkien ryhmän jäsenten astuttua huoneeseen ovet katosivat ja huoneessa alkoi kuulua nopeasti kiihtyvään tahtiin triangelin lyöntiä muistuttava ääni. Ryhmä heittäytyi nopeasti tuoleille ja niin tehtyyn painuivat niitä vasten suunnattoman voiman painamina. Todellisuus tuntuu häilyvän, osa joukostanne oli pyörtymisen partaalla kun kaikki yhtäkkiä pysähtyi taas. Huoneessa ei edelleenkään ole ovia, mutta keskelle kattoa on ilmestynyt 10 jalkaa leveä pyöreä aukko, joka ei takuulla ollut siellä ennen. Deldrow ja Kryne lensivät taikuuden avustamana ylös. Käytävä jatkui pitkän matkaa ylöspäin ilman mitään erikoista kunnes noin 20 jalan kohdalla seiniin oli alettu pultata uutuuttaan kiilteleviä pronssisia lenkkejä, joita pitkin oli helppo kiivetä. Kryne ja Deldrow jatkoivat ylöspäin ja saapuivat lopulta höyryn peittämään tilaan. Höyry lyhensi näkyvyyden noin kymmeneen jalkaan. Parivaljakko lensi ylöspäin ja he tavoittivat katon 50 jalan korkeudessa. Kattoa mittaillessaan he joutuivat kolmen lentävän nahkasiipisen otuksen hyökkäyksen kohteeksi. Kaksi ötöistä surmattiin heti ja yksi lensi pakoon haavoittuneena. Kryne ja Deldrow päättivät, että ehkä on viisaampaa tuoda loput ryhmästä ylös ennen kuin paikan tutkimista jatketaan. Koko ryhmän päästyä ylös kartoitus jatkui, luoteessa olivat ylös johtavat portaat ja iso kivikasa. Kivikasasta hyökkäsi esiin suuri (seitsemän jalkaa korkea) leijona, jolla oli haukan pää ja siivet. Haukkaleijona sai nopeasti surmansa ja sen pesästä (kivikasa) löytyi muinaisia kulta (3000) ja hopeakolikoita (4000), kristallipullo täynnä kellertävää nestettä, käyrä pronssinen miekka ja pronssinen nuija. Jatkoitte matkaa ylöspäin portaita pitkin, puolessa välissä oleva tasanne olio isojen lepakon duudelien peittämä. Päättelitte sen olen lepakko-olioiden pesä. Nousu jatkui katossa olevaan aukon läpi, yhä portaita pitkin. Lopulta nousitte trooppisen viidakon ympäröimälle ruohokentälle, ilma oli lämmintä ja kosteaa ja ympäröivässä viidakossa kuului monia outoja ääniä. Ruohokentältä jatkui kauniisti pengerretty ruohokaistale syvemmälle viidakkoon. Seurasitte polkua ja saavuitte toiselle ruohokentälle, jonka keskellä kasvoi keltaisia pyöreitä hedelmiä kantava puu. Kentän toisella laidalla kyykki selkä teihin päin ruskeakaapuinen ihmishahmo ruusupenkin kimpussa. Kuulitte hahmon hyräilevän vienolla äänellä ja päätitte tervehtiä häntä. Hahmon kääntyessä tämän huppu tippui taakse ja näitte medusan koko komeudessaan, naisella ei ollut lainkaan hiuksia, vaan hänen päässään kasvoi sihiseviä käärmeitä. Deldrow ja Kryne kivettyivät välittömästi naisen nähtyään ja muut ryhmänne jäsenet peittivät silmänsä nopeasti tämän havaittuaan. Antiukselle ei jäänyt sormi suuhun, vaan hän pamautti medusaa välittömästi fireballilla. Medusa teeskenteli kuolleensa, eli ääntä ei kuulunut. Tarallin ei kuitenkaan mennyt halpaan vaan hakkasi sokkona miekallaan surmaten naishirviön! Tähän päättyi peli 30.11.2003 |
Alla ovat muistiinpanot 7. 12. 2003 pelistä Hahmot: Make: Deldrow (Soturi / Maagi) |
22. Kuumakuuta 582 Invernessin torni "Jungle" Medusan surmaamisen jälkeen ryhmänne otti kivettyneiden maagien (Deldrow ja Kryne) tavarat parempaan talteen. Maagi patsaat otettiin kantoon, eikä niitä jätetty Antiuksen toistuvista vaatimuksista johtuen koskaan vartioimatta. Viidakon poluilla kulkiessanne kimppuunne hyökkäsi hyvin pian medusa aukiolta poistuttuanne outo apinamainen olento. Se oli reilut 5 jalkaa pitkä, sen turkki oli tumman harmaa lukuun ottamatta käsiä, jotka olivat kirkkaan punaiset. Olennon silmät olivat pupillittomat ja sillä oli jokaisessa raajassa 15 senttimetriä pitkät terävät kynnet. Sen suu oli täynnä pitkiä teräviä hampaita. Olento ehti tiputtautumaan Antiuksen niskaan ja se onnistui raapimaan kynsillään tämän kasvojen kummallekin puolelle syvät pystysuorat haavat. Vain onni esti sitä osumasta Antiuksen silmiin. Hyvällä ryhmätyöllä olento teilattiin ja pienen parantelutuokion jälkeen matka jatkui. Syvemmällä viidakossa jouduitte toistamiseen apinoiden hyökkäyksen kohteeksi, tällä kertaa otuksia oli kaksi. Selvitettyänne labyrinttimaisen ruohopolun layoutin ja löydettyänne sen päässä olevan ylös johtavan portaikon kulutitte aikaa hakkaamalla eräässä kohdassa viidakon pois. Olitte huomanneet, että kasvuston keskeltä törrötti selvästi köynnöksien peittämä käsi. Kulutettuanne 3 tuntia olitte saaneet esiin kolme alastoman, flan rotuisen miehen patsasta. Päätitte jatkaa matkaa portaita pitkin ylös. Noustuanne noin 50 jalkaa päädyitte savun ja rikinkatkuiselle kiviselle tasanteelle, jonka ympärillä roihusi liekkimeri. Kummallakin sivulla tasanteesta erkani kapea, noin 5 jalkaa leveä kivinen polku. Polut johtivat kaaren tehden edessänne, noin neljänkymmenen jalan päässä olevalle toiselle tasanteelle. Toisen tasanteen kauimmaisessa päässä näkyi kolmen miehen korkuinen, mustaihoinen punahiuksinen ja partainen jättiläinen. Jäitte miettimään mitä tehdä kunnes Taralliniin osunut kivenlohkare katkaisi juttutuokionne. Raahasitte kovia kokeneen Tarallinin mukaanne portaita alas viidakkoon ja päätitte nukkua yön yli. |
23. Kuumakuuta 582 Invernessin torni "Jungle" Aamurukouksiaan latelevat Tarallin ja Ylrae kokivat ikävän yllätyksen huomatessaan, ettei heidän Jumalansa vastannut rukouksiin. Heidän oma uskonsa riitti kuitenkin ensimmäisen ja toisen tason taikojen saantiin. Ryhmän parannuttua lähes täysiin hipuihin kiipesitte taas portaita ylös. Tällä kertaa nerokkaana suunnitelmananne oli ampua jätti kuoliaaksi jousilla. Ammuitte muutaman nuolen, jotka eivät näyttäneet tekevän mitään vaikutusta jättiin. Tosin ette olleet ihan varmoja osoivatko nuolet, koska tulenleimusta peräisin oleva valo oli häilyväistä ja savu esti kunnollisen näkyvyyden. Seuraavaksi päätettiin kokeilla Wand Of Wonderia. Ensimmäinen taikasauvan tulos oli satojen perhosten syöksyminen esiin sauvan päästä, suurin osa perhosista menehtyi lähes välittömästi liekkeihin. Seuraavaksi sauva ei näyttänyt aiheuttavan mitään, kunnes tajusitte, että jätin liikkeet olivat muuttuneet poikkeuksellisen hitaiksi. Säntäsitte välittämästi juoksuun ja pääsitte jätin eteen juuri kun taian vaikutus loppui. Jätti heitti Tarallinia aiemmin nostamallaan kivenlohkareella ja veti selässään olevasta huotrasta reilut kuusi metriä pitkän pronssisen kaksikätisen miekan. Kivi meni ohi Tarallinin päätä hipoen. Samaan aikaan tulimerestä nousi parvi isoja liekkisiipisiä lepakoita, jotka hyökkäsivät ryhmän kimppuun. Osa niistä sai iskettyä hampaansa kiinni Ylraeen ja Connoriin alkaen imeä verta näistä samalla polttaen uhrejaan. Taistelu jatkui kiivaana. Jätti löi Antiuksen maahan yhdellä mahtavalla iskulla, mutta samaan aikaan Tarallinin, Ylraen ja Connorin omat miekat tekivät työnsä ja taistelu oli ohi. Antius oli hoidon tarpeessa, hänen rintakehänsä poikki kulki syvä haava. Jätin isku oli rikkonut jopa osa hänen luistaan ja hänen toinen keuhkonsa ei tuntunut toimivan. Vähän aikaa näytti siltä, että hän ei selviytyisi, mutta Tarallinin ja Ylraen yhdistetyt parannuskyvyt, taiat sekä yksi potion of healing saivat haavan sulkeutumaan. Tasanteella oleva kivinen arkku sisälsi tuhansia kuparipaloja ja hopeaisen sormuksen sekä platinaisen, timantein, rubiinein ja opaalein koristellun otsarivan. Otsaripa muistutti hieman kellarikerroksessa nähneenne patsaan päässä olevaa kruunua. Ikäväksenne huomasitte, etteivät kaukaa näkemänne portaat olleetkaan oikeat, vaan pelkkä patsas. Päätitte jemmata suuren osan tähän mennessä keräämästänne tavarasta "viidakkoon" ennen kuin jatkaisitte tutkimuksia. Palattuanne "viidakosta" ja tutkittuanne tulikerrosta kävi ilmi että keskellä Jätin ennen asuttamaa kivisaarta oli alue, jossa painovoima toimi väärään suuntaan. Samassa yhteydessä huomasitte että kyseisen alueen yläpuolella katossa oli reikä. Heittelitte aikanne tavaraa ylös, kunnes päätitte noutaa kivettyneet ystävänne ja siirtyä näiden kanssa ylös. Tunnuitte putoavanne pitkän aikaa pimeässä, kunnes yhtäkkiä olitte aurinkoisen taivaan alla. Ikävä kyllä alla oleva vedenpinta lähestyi teitä uhkaavan nopeasti… Laskeuduitte veteen enemmän tai vähemmän tyylikkäästi ja koska kaikki osasivat uida, kuolonuhreilta vältyttiin. Näitte pohjoisessa noin neljänkymmenen jalan päässä pienen hiekkasaaren, jolla kasvoi kaksi palmua. Huomasitte myös että kaakossa vedestä nousi suuri, luulevyjen peittämä evä, joka alkoi lähestyä teitä. Ryhmän jäsenet selviytyivät uimakilpailun voittajina rannalle, ikävä kyllä kiviset toverinne jäivät merenpohjaan. Saarella saitte rauhassa tarkastella ympäristöänne. Olitte noin kymmenen jalkaa leveällä ja 25 jalkaa pitkällä saarella, jossa kasvoi kaksi palmua ja palmujen juurella hieman heinää. Vaikka vaalean siniset seinät olivatkin aluksi hämänneet teitä, huomasitte olevanne yhä tornin sisällä, ettekä avomerellä. Kolmasosa tästä, noin 140 jalkaa leveästä paikasta, kasvoi korallia joka sai veden olemaan vain muutamia metrejä syvän. Muilla kohdilla vesi oli tummaa, siis tuntuvasti syvempää. Tarkkaillessanne tilannetta huomasitte, että myös koralliriutoilla oli elämää. Silloin tällöin siellä vilahti jotain, joka näytti isolta mustalta viitalta aaltoilemassa vedessä. Saitte laskettua että riutalla oleili yli kymmenen näitä "viittakaloja". Iso möykky ei selvästikään mennyt riutalle, eivätkä viittakalat yrittäneet syvemmille vesille joita möykky partioi. Päätitte aloittaa tappamalla möykky. Suunnitelma oli yksinkertainen, ammutte sitä nuolilla kunnes se menehtyy. Ensimmäiset nuolet ammuttuanne huomasitte, että tippuminen veteen oli kastellut jousen jänteet. Laitoitte ne kuivumaan ja jatkoitte ampumalla möykkyä lightning boltilla. Se ei riittänyt, möykky porskutti yhä. Vasta ampumalla sitä useita kertoja magic missileillä se perääntyi. Heikentynyt ja vertavuotava möykky sai viittakalat hyökkäämään sen kimppuun parvena. Taistelussa muutama viittakala ja möykky saivat surmansa. Viittakalat alkoivat tulla liian lähelle saarta, joten jatkoitte ampumalla yhden niistä hengiltä magic missilellä. Tästä kimpaantuneena yksi kaloista tuli lähemmäs ja sai Antiuksen pitelemään rintaansa. Jokin oli yllättäen alkanut puristaa kipeästi hänen sydäntään. Niin pahasti, että hän joutui vaipumaan polvilleen. Tämän jälkeen ryhmä päätti jättää viittakalat rauhaan ja nukkua. Yöllä Antius joutui toisen sydänpuristuskohtauksen kouriin, lähistöllä nähtiin taas epäilyttävä viittakala, joka vaivihkaa lepatteli kauemmas. |
|
24. Kuumakuuta "The Beach" Urhea samoojanne Connor päätti ottaa hyödyn irti tilanteesta ja viritti palmujen väliin riippumattonsa. Palaverin jälkeen ryhmä päätti tehdä hiekasta rannalle muurit, niin etteivät kalat näe heitä. Muuri tehtiin Connorilta löytyneen pienen lapion avulla. Päivä siihen meni, mutta lopulta saarenne oli voittamaton linnoitus, jonka vankat hiekka seinä suojasivat teitä. Ainoa ongelma oli, ettei hiekkaa ollut tarpeeksi, jotta muuri olisi ylettynyt tarpeeksi korkealle, eli kaikki joutuivat ryömimään. Taistelun alkulaukauksena oli Antiuksen keskelle viittakala parvea ampuma lightning bolt, joka surmasi lähes koko parven. Vain kolme kalaa jäi jäljelle ja näistäkin kaksi saatiin vielä surmattua. Yksi viittakala oli jäänyt passiin saarenne toiselle puolelle, jota ette tarkkailleet ja onnistui jälleen aiheuttamaan Antiukselle kammiovärinää. Kalojen harvennuttua, kaadoitte palmut ja lähditte sukeltelemaan pitkin ja poikin. Systemaattisesti riuttaa tutkiessanne löysitte viittakalojen pesän, josta saitte kerättyä joitain kultapaloja ja muutaman jalokiven. Riutan laidalta löytyi myös pronssinen kupolimainen luukku, jonka päällä oli käänneltävä pyörä. Pyörää kääntämällä saitte luukun auki, käytävä jatkui alaspäin. Päätitte lepäillä yön yli ja pohtia patsaiden siirtoa seuraavana päivänä. |
25. Kuumakuuta "Kiven kammio" Aamulla virititte palmuista pienen lautan, jota käytitte patsaiden vedenalaiseen siirtelyyn. Koko porukka siirtyi luukusta alas käytävää pitkin ja saapui 120 jalkaa leveään kupolimaiseen huoneeseen, jonka keskellä leijui ilmassa pienen melonin kokoinen jalokivi. Ryhmän noustessa ylös kivi alkoi ampua sokaisevan kirkasta valoa, joka valaisi aina noin kahdeksasosan huoneesta. Yhdessä vaiheessa luulitte jo keksineenne valon rytmin, mutta yrittäessänne siirtyä huoneessa sen mukaan valo iski teihin ikävin seurauksin. Hetken aikaa tuntui kuin jotain sisältänne olisi yritetty repiä irti ja samaan aikaan näitte kimaltavien valojenpisteiden lentävän itsestänne kiveen. Valaistun sektorin vaihtuessa huomasitte, että vaatteistanne olivat kadonneet kaikki värit. Kauhuksenne huomasitte myös, että osa taikaesineistänne oli menettänyt voimansa. Tarallin päätti lopettaa pelleilyn ja hyökkäsi kohti kiveä, kävi ilmi että kivi oli näkymättömän , noin metrin läpimittaisen suojakentän ympäröimä. Tarallin hakkasi kenttää kolmasti vailla mitään välittömästi näkyvää vaikutusta. Tarallin alkoi tulla epätoivoiseksi ja päätti neuvotteltuaan muiden kanssa rikkoa "hopeisen munan", niinkuin Kryneä oli käsketty tekemään, kun kohde olisi saavutettu. Koko ryhmä mukaan lukien sen kivettyneet jäsenet kerättiin lähekkäin ja muna rikottiin. Munankuoren rusentuessa kaikki pimeni hetkeksi, jonka jälkeen löysitte itsenne Invernessin linnanraunioiden pihalta. Ikävä kyllä Sielujen Kivi ei ollut siirtynyt kanssanne... Siirryitte patsaiden kanssa rannalle odottamaan Omarin tuloa, oli sovittu että hän palaisi seuraavan kerran 27. päivä. Odotellessanne siirsitte vielä raunioihin kätkemänne aarteet (suurimmaksi osaksi muinaisia kuparirahoja) rannalle. Odottelitte rannalla kaksi yötä surien "viidakkojemmaan" jättämiänne aarteita ja menetettyjä taikaesineitä, suurimpana menetyksenä pidettiin Nixulin muuttumista tavalliseksi pieneksi patsaaksi. Omar saapu ja aiheutti hämmennystä kertomalla päivän olevan 24.! Näytti siltä, että olitte joko siirtyneet ajassa takaisin päin munan hajottamisen yhteydessä, tai että siitä hetkestä kun astuitte "rakettihuoneeseen" ei aikaa ollut kulunut lainkaan. |
25. Kuumakuuta Sameala lahdella Omarin purkissa Merellä purjehtiessanne pohditte tilannettanne ja päätitte, että viisainta olisi ottaa yhteyttä Krynen "tuttaviin", jotka olivat lähettäneet hänet tälle keikalle. Toivon mukaan he pystyisivät muuttamaan kivettyneen Krynen ja Deldrown takaisin lihaksi ja neuvoisivat miten tästä edettäisiin. |
26. Kuumakuuta Kovalahden kaupunki Saavutuanne aamulla Kovalahteen nouditte hevosenne Celidorin majatalosta, ja ostitte hevoskärryt, joihin saitte lastattua Krynen ja Deldrown sekä tuhannet kuparipalanne. Aloititte matkanne kohti Greyhawkkia suurella kiireellä. Arvioitte olevanne perillä 2. päivä Runsauden juhlan viikkoa. Tähän päättyi peli 7.12.2003
|
| Alla ovat muistiinpanot 13.03. 2004 pelistä 27. Kuumakuuta 582 Matka kovalahden kaupungista Greyhawkiin oli alkanut mukavasti, kuljitte rauhallista jokitietä pitkin. Tarallin ja Antius matkustivat Deldrown ja Krynen kivettyneiden ruumiiden kuljettamista varten ostamallanne härkävankkureilla, jonka perään heidän hevosensa olivat sidottu. Ylrae ja Connor ratsastivat edellä. Iltapäivällä leppoinen matkustaminen sai yllättävän käänteen kun maailma tuntui vääristyvän. Valo tuntui muuttuvan räikeän kirkkaaksi ja sitten pikimustaksi. Oudot värit pyörteilivät silmienne ympärillä ja näitte kummallisten muotojen ja hahmojen ilmestyvän ja katoavan sakeaan sumuun. Yhtä äkkiä kuin kaikki alkoi, se loppui. Olitte taas tiellä, vasemmalla puolellanne Selintan virtasi laiskasti uomassaan ja oikealla, idässä taivaanrannassa siinsivät Abbor Alzin vuoret. Allanne oleva tie oli kuitenkin muuttunut leveämmäksi ja paremmin kunnossa pidetyksi. Ette myöskään muistaneet, että kymmenen metrin päässä edessänne olisi ollut neljän suurelle liskolla ratsastavan, pronssivarusteisen tummaihoisen soturin vartioima orjakaravaani. Orjakaravaanin etu ja takapäässä ratsasti kaksi soturia, kauloistaan toisiinsa sidotut vaaleaihoiset ja tukkaiset orjat kävelivät näiden välissä. Vieraat soturit kajauttivat ilmoille sotahuudon ja ohjasivat ratsunsa laukkaan laskien peitsensä tanaan. Ylrae ja Connor ottivat karavaanin etuvartiona liikkuneen parin hyökkäyksen vastaan. Taistelun ensimmäisen minuutin aikana kummatkin liskoratsut, sekä Ylrae ja Connor olivat vakavasti haavoittuneet. Liskot käyttivät etukäpäliensä 15 senttisiä veitsen teräviä raatelukynsiä ja naskalimaisia hampaitaan aseina. Antius ja Tarallin jalkautuivat ja valmistautuivat ottamaan vastaan karavaanin selustavartijoiden hyökkäyksen. Tarallin asettautui asemiin suunnitelmanaan tiputtautua viime hetkellä polvilleen ja lyödä kaksin käsin miekallaan liskon takajalat poikki. Ylrae ähkäisi äkkiä kivusta jalkajousen nuolen osuessa häntä selkään, nuoli oli ammuttu Tarallinin ja Antiuksen takaa näiden yläpuolelta. Antius kääntyi ympäri ja näki ilmassa liitävän kaksi punaruskeaa lentoliskoa joilla ratsastavat nahkahaarniskoilla suojautuneet miehet tähtäsivät Connoria ha Ylraeta jalkajousilla. Antius päätti tehdä tuosta puuhasta lopun ja ampui taivaalle tulipallon, joka onnistui surmaamaan toisen lentoliskon ja tämän ratsastajan. Toinen lentolisko kääntyi ja suuntasi pahoin haavoittuneena etelään, sen selässä oleva ratsastaja keikkui pedon selässä hervottomana ja todennäköisesti kuolleena. Antiuksen ollessa keskittynyt lentoliskojen tiputtamiseen toinen karavaanin toinen selustavahti oli petoineen ehtinyt iskuetäisyydelle ja vain Tarallinin huuto sai tämän kääntymään ajoissa. Liskoratsastajan peitsi iskeytyi tämän oikeaan olkapäähän lävistäen Antiuksen kehon, tämä hyökkäys oli vain alku jota seurasi liskon kaksi kynsihyökkäystä ja puraisu. Antius oli henkihieverissä ja päätti unohtaa hyökkäämisen ja keskittyä puolustukseen ja hengissä pysymiseen. Tarallin toteutti suunnitelmansa ja yritti lyödä oman vastustajansa jalan irti. Jalka ei irronnut, mutta peto ontui selvästi jalkaansa, johon Tarallin onnistui viiltämään pitkän syvän haavan. Liskon vastahyökkäys aiheutti Tarallinille pahoja haavoja. Lähes kymmenen minuutin taistelun jälkeen liskot ja niiden ratsastajat makasivat kaikki kuolleena maassa, mutta myös ryhmä oli huonossa kunnossa. Taistelun päätyttyä Ylrae ja Tarallin rukoilivat voimaa Trithereonilta ja helpotuksekseen Jumala vastasikin täyttäen nämä parantavalla voimalla. Seuraavat kymmenisen minuuttia kului haavojen sitomiseen Kaksi orjista osasi puhua kummallista flania muotoa, joka oli juuri ja juuri ymmärrettävää Ylraelle. Näin saitte muodostettua puheyhteyden. Ratsastaessanne paenneiden orjien vierellä yrititte kyselemällä ottaa selvää missä olitte. Seuraavia seikkoja selvisi: Olette parhaillaan Leijonakuningaskunnan alueella, muutaman päivä matkan päässä sen pääkaupungista Invernessistä. Valtakunnan kuningas on Galdrei, joka on vallinnut lähes seitsemäntuhatta vuotta. Leijonakuningaskunnan ajanlaskun mukaan on vuosi 6800 ja seuraavana talvena on odotettavissa suuret juhlat Galdrein vallittua täydet 6800 vuotta. Luoteessa sijaitsee "hiljaisuuden rajan" takana Mädän Tornin valtakunta, jonka rajojen sisällä ei ole ainuttakaan elävää olentoa. Tätä valtakuntaa hallitsee Hän Jonka Nimeä Ei Tule Mainita ja tämän Luutnantti Kas. Lounaassa sijaitsee Suelien Toinen Valtakunta (josta nämä orjat olivat kotoisin) ja sen eteläpuolella Keoghland. Eteläisissä viidakoissa asuvat käärmeihmiset ja heidän palvojansa. Mädän Tornin valtakunnan takana luoteessa vuorten takana ovat Mustat (Pimeät?) Kuningaskunnat, jossa Suelien arkkiviholliset (bakluni kansat) asuvat. Mädän tornin pohjoispuolella sijaitsevat Hevosbarbaarien alueet. Hevosbarbaarien itäpuolella ovat Flanien Vapaat kuningaskunnat. Kaikki valtiot ovat enemmän tai vähemmän sodassa keskenään. Keoghland ja Toinen Valtakunta sotivat keskenään, myös käärmeihmiset taistelevat Keoghlandia vastaan. Mätä torni ja Leijonakuningaskunta sotivat toisiaan vastaan ja Mätä torni taistelee myös hevosbarbaareja ja Mustia Kuningaskuntia vastaan. Ainoastaan Flanien vapaissa kuningaskunnissa tuntuu vallitsevan rauha. Kaikki valtiot orjuuttavat naapureitaan, jos vain saavat siihen mahdollisuuden. Oman aikanne SuurKuningaskunnan paikalla idässä ei kuulemma ole mitään, siellä ei asu ihmisiä muutamia hyvin pieniä heimoja lukuun ottamatta. Itä on kuulemma kirottu. "Kovan Metallin" (rauta?) salaisuuden tuntevat vain muutamat Toisen valtakunnan ja Keoghlandin mestarisepät, vastaavasti hevosia ei ole käytössä kuin Hevosbarbaareilla. Tutkimalla Flan kalenterin vuosilukua, jonka osa orjista myös tunsi tulitte siihen tulokseen, että olette oikeassa vuodessa, mutta että koko maailma on nyrjähtänyt jotenkin kohdaltaan. Kryne jopa ehdotti, että olisitte "rinnakkaistodellisuudessa", jossa historian tapahtumat poikkeavat siitä miten ne tapahtuivat "teidän" todellisuudessanne. Useimmat ryhmänne jäsenistä eivät oikein ymmärtäneet Krynen maagipuhe höpötyksiä. Illan tultua päätitte yöpyä erillään orjista, jotka muodostivat kaksi toisistaan etäällä olevaa leiriä. Aamulla herätessänne ympäristö oli palautunut "normaaliksi", eikä orjista tai mahtavasta valtatiestä näkynyt jälkeäkään. |
28. Kuumakuuta 582 Jatkoitte viivyttelemättä matkaa Greyhawkkia kohti, matkalla poikkesitte Erikoisen majatalossa nauttimassa erinomaisen työmiehen lounaan (lammas/kani pataa). Yövyitte tien vieressä teltoissa. |
1. Runsauden Juhlan viikkoa Seuraavan päivänä, joka aloitti Runsauden Juhlaviikon. Törmäsitte kahteen samoojaan, jotka kertoivat Connorille ja Tarallinille olevansa matkalla Gnarleykäräjille, joka kesäiseen samoojien kokoukseen jossa vaihdetaan tietoja, suunnitellaan yhteisiä toimia, syödään ja pidetään hauskaa. Connor ja Tarallin päättivät liittyä näiden kahden seuraan. Ylrae ja Antius jatkoivat kohti Greyhawkkia. |
2. Runsauden Juhlan viikkoa Ylrae ja Antius saapuivat Greyhawkiin, jossa Runsauden Juhlan viikko oli täydessä vauhdissa. Harvat ihmiset tekivät töitä ja suurin osa tuntui omistavan aikansa hauskan pitoon. 50000GP:n sopuhinnalla Deldrow ja Kryne palautettiin lihaksi. Vigilian Fellowshipin Greyhawkin päämajassa Krynea odotti viesti, Krynen tulisi käydä alamarkkinoilla mahdollisimman nopeasti tapaamassa omenakauppiasta. Myös Ylrae ja Tarallin olivat saaneet viestin, siinä heitä pyydettiin ilmoittautumaan Trithereonin Ylipapittarelle Janziduurille. Kryne lähti alamarkkinoille, josta "omenakauppias" löytyikin. Ikävä kyllä Krynellä ei ollut mukanaan Samean Lahden tuliaista, jonka kuultuaan kauppias hermostui ja pyysi Kryneä menemään läheiseen Kypärän kievariin, vuokraamaan sieltä loosin ja odottamaan. Kryne teki näin ja jonkin ajan päästä loosiin tuli sisälle harmaaseen hupulliseen viittaan pukeutunut vanha mies, joka alkoi esittää tiukkoja kysymyksiä tehtävästä. Kun mies oli kuullut tarpeeksi, hän käski Kryneä noutamaan ystävänsä ja palaamaan loosiin kahden tunnin kuluessa täysissä varustuksissa. Tällä välin Antius oli käynyt Maagien killassa ostamassa itselleen lisää pergamenttia loitsukirjaan ja 5 luista scroll tubea. Tämän tehtyään hän lähti etsimään Greyhawkin varkaiden kiltaa, tarkoituksenaan ostaa "aktiivinen suojelu" päämajallenne ja liittyä kiltaan. Etsintä ei ollut kovin vaikeaa, varkaiden kaupunginosassa hän löysi nopeasti "Kiltatalon", muttei päässyt porttikongissa maleksivien neljän miehen ohi. Nämä neuvoivat häntä puhumaan asunnon suojelusta ja kiltaan liittymisestä oman kaupunginosansa kiltamestarin kanssa. Lahjottuaan puheliainta miehistä kultapalalla, tämä vihjasi että ulkomaalaisten kaupungin osan kiltamestari on "näätä" ja että tämän silmään ei saisi kiinnittää huomiota. Käveltyään pois Antius huomasi yllättäen, että hänen mukanaan kantama rahapussi oli varastettu. Kahdensadan kultapalan menetyksestä suivaantuneena hän marssi takaisin miekkosten juttusille. Nämä lähettivät Antiuksen pois vakuuttaen, että he eivät olleet koskeneet tämän kukkaroon. Ulkomaalaisten kaupunginosassa Antius paikallisti killan haarakonttorin. Tämä oli isokokoinen puolituisten maakeko, jonka ovea vartioi kaksi maahista. Näiltä selvisi, että ryhmän päämajan kokoisen rakennuksen suojelusta maksu olisi 500gp vuodelta. Suojelulla tarkoitettiin sitä, ettei kilta varastaisi sieltä mitään. "Aktiivista suojelua" ei ollut tarjolla, miehet ehdottivat vartioiden palkkaamista. Antius kyseli samalla kiltaan liittymisestä ja tämän asian tiimoilta hänet ohjattiin "Kuoppaan", baariin ja peliluolaan, jonka kiltamestari omistaa. Kuoppa löytyikin erään rakennuksen kellarikerroksessa, asiakkaana oli runsas ja kovaääninen joukko ihmisiä, jokainen Flanaessin valtio ja rotu tuntuivat olevan kasinossa edustettuna. Siellä Antius pyysi tiskiltä olutta ja tajusi sitten, että hänen rahapussinsa oli viety aiemmin päivällä. Yritettyään selitellä baarimikolle rahanpuutettaan, Antius joutui poistumaan paikalta noutamaan päämajasta rahaa. Palattuaan hän pääsi pienen odottelun jälkeen "näädän" puheille. Tämä ilmoitti, ettei Ulkomaalaisten kaupungin varkaiden killassa ole parhaillaan tilaa aktiivisille jäsenille, mutta että Antius voisi "rekisteröityä". Itse asiassa hän kertoi, että vierailevien varkaiden "rekisteröintiä" suositellaan voimakkaasti. Rekisteröinti käytännössä tarkoittaa, että henkilö on listattu potentiaalisiin killan apulaisiin. Rekisteröityneeltä henkilöltä voidaan pyytää apua, johon ei ole pakko suostua. Jos rekisteröity osallistuu killan pyynnöstä keikkaan hän saa tuotoista pienen osan ja mahdollisuudet myöhempään täysjäsenyyteen paranevat. Rekisteröity henkilö ei saa harjoittaa ammattiaan kaupungissa. Ylrae oli tällä välin jutellut Margotin kanssa kuuliljoista. Margot kertoi uudestaan nuoruutensa kokemuksesta Keskikesän yönä Hautakukkuloilla. Tällöin molempien kuiden loisteessa kuuliljat olivat avautuneet kaikissa sateenkaaren väreissä. Kukat olivat olleet henkeäsalpaavan kauniita, niistä loistava valonkajo oli saanut ilman väreilemään ja pitkiä haltioita, menninkäisiä ja keijukaisia oli astunut niitylle tyhjästä ilmasta. Tämä moni satapäinen seurue oli tanssinut aamuun saakka ja kadonnut vasta juuri ennen auringon nousua. Ylrae muisteli asiaa ja joutui toteamaan, ettei koskaan ollut tarkastellut kukkia kuiden valossa. Krynen palatessa päämajalle paikalla oli vain Ylrae. Jonkin ajan kuluttua myös Deldrow palasi. Odoteltuasi lähes 2 tuntia päätit, ettet voi tuhlata enempää aikaa, pyysit Äiteetä käskemään Antiusta tulemaan välittömästi Kypärän kievariin. Jätit myös vastaavat ohjeet kirjoitettuna. Sitten lähditte kulkemaan kohti Kypärän kievaria. Antius saapui takaisin pian lähtönne jälkeen päämajalle, sai viestin ja lähti hölkkäämään saavuttaen loput ryhmästä muutamassa minuutissa. Kypärän kievarissa ryhmä tapasi heitä odottavan miehen samassa loosissa johon Kryne oli hänet jättänyt. Mies maksoi baaritytölle muutaman päivän varausmaksun loosista ja kielsi ketään tulemasta loosiin tänä aikana. Seuraavaksi hän pyysi jokaista ryhmän jäsentä kuvailemaan erikseen Invernessin tornin ympäristön ja ulkonäön huolellisesti. Kuvailujen ollessa käynnissä maailma yhtäkkiä vääntyi tuttuun tapaan ja sen asettuessa paikalleen sankarit olivat laajalla tasangolla. Lännessä näkyi joen rannalla pieni kalastajakylä. Ystävykset ehtivät tuskin katsoa toisiaan kun maisema vaihtui taas ja olitte jälleen kievarissa. Kryne selitti tilanteen maagille ja tämä kertoi, että veljeskunta oli kyllä huomannut todellisuuden aaltoilun ja että tämän ryhmälle aiheuttama epämukavuus oli pienin veljeskunnan huolista. Juotuaan viinipikarillisensa loppuun hän pyysi ryhmän jäseniä ottamaan kiinni toistensa käsistä ja alkoi loitsun. Maailma pimeni hetkeksi, ja kun se taas valkeni, seisoitte Invernessin linnanraunioiden sisäpihalla. Raikas merituuli heilutti pihan keskellä raunioissa kasvavia koivuja ja siellä seisovan punakaapuisen miehen ja hänen kahden suurikokoisen plate mailiin pukeutuneen toverinsa vaatteita. Kumpikin ryhmä seisoi hetken paikallaan ja räjähti sitten toimintaan, vaaleat platemail miehet vetivät pitkät suorat miekkansa tupesta ja hyökkäsivät kohti ryhmää. Samalla punaisiin kaapuihin pukeutunut mies aloitti loitsun. Tässä vaiheessa vanha maagi otti jalat alleen ja lähti juoksemaan kohti lounaistornin raunioita huutaen taakseen: "Älkää antako kenenkään seurata minua alas ja pitäkää piha hallussanne!". Kryne, Antius ja Deldrow alkoivat myös taikoa. Kukin heistä oli päättänyt aloittaa tulipallolla ja pian selvisi, että tämä oli myös punakaapuisen maagin valinta. Piha räjähti tulimereksi neljän tulipallon räjähtäessä lähes yhtäaikaisesti. Liekkien kuoltua kukaan pihalla olevista ei ollut kaatunut ja kaikki neljä maagia aloitti jälleen manaamisen. Yhtäkkiä todellisuus vääntyi ja maailma pyöri kuin hyrrä, sen pysähdyttyä seisoitte hyvin kunnossa pidetyn linnan sisäpihalla. Jalkojenne alla rapisi villin heinän sijasta haravoitu hiekka. Pihan keskellä ollut kivikasa oli majesteetillinen taivasta tavoitteleva torni ja korkealla ilmassa näitte lukuisten lentoliskojen kiertelevän ratsastajineen. Ulkomuurien porttien porttikongissa seisoi asennossa, selät teihin päin kaksi ratsuliskoa pronssihaarniskaisine ratsastajineen. Päätitte olla hiljaa ja toivoa, ettei kukaan huomaisi teitä, Ylrae käytti ajan hyväkseen ja paransi haavoittuneita. Yllättäen porttien ulkopuolelta kuului torvien töräyksiä ja se aukesi. Sisään oli tulossa kymmenen liskoratsastajan kulkue, jotka välittömästi teidät huomattuaan huusivat vartioille, jotka käänsivät ratsunsa, laskivat peitset tanaan ja hyökkäsivät. Onneksenne porteista ei mahtunut pihalle kerrallaan neljää ratsastajaa enempää. Ensimmäisten kahden vartijan liskoineen ollessa sopivan matkan päässä Kryne päätti ampua heitä tulipallolla. Tulipallo poltti vahdit ratsuineen, mutta kauhistukseksenne huomasitte, että kaikki ulkona olleet vahdit olivat päässeet jo sisäpihalle. Maaginne ampuivat vielä tulipalloilla kuusi vartioista hengiltä. Muurien harjalle alkoi ilmestyä torneista sotilaita jalkavuosien kanssa ja korkealla muutama lentoliskon ratsastajakin näytti kääntäneen ratsunsa syöksyyn kohti linnan sisäpihaa. Todellisuus vaihtui taas.
Ylrae onnistui yllättäen surmaamaan toisen vastustajansa miekalla, näytti siltä että taistelun ensimmäinen tulipallo oli vahingoittunut häntä pahemmin kuin oletitte. Tilanne oli nyt 2-2, punakaapu keskittyi tekemään itseensä kohdistuvan taian, jolla ei näyttänyt olevan mitään tekemistä Ylraen tai Krynen kanssa. Kryne käytti tämän ajan hyväkseen ja ampui jäljellä olevaa soturia viidellä taikanuolella Ylraen lyödessä tätä samaan aikaan miekalla, soturi kaatui. Pieni voitto, jolla ei tuntunut olevan väliä koska punakaapu oli jälleen manaamassa taikaa, jonka Kryne tunnisti tulipalloksi... Kryne alkoi manata epätoivon vimmalla omaa loitsuaan ja onnistui kuin onnistuikin voittamaan kisan. Räsähtävän äänen säestämänä salama iski punakaavun rintaan singoten tämän pihan keskiosan raunioita vasten. Punakaavun raajat tärisivät hetken ja olivat sitten paikallaan, tämän rintaan palaneesta pienestä kuopasta kohosi savua, mies oli selvästi kuollut. Ylrae aloitti välittömästi ensiavun ja huomasi Antiuksen olevan vielä hengissä, Deldrow oli ikävä kyllä kärsinyt liikaa vaurioita. Seuraavat hetket käytettiin parantamiseen, jonka seurauksena kaikki tunsivat olonsa paremmaksi ja Antiuskin oli taas jaloillaan. Tämän jälkeen ryhmä siirtyi kaakkoistornin raunioiden keskelle toivoen, että ensi kerran todellisuuden vaihtuessa he olisivat paremmin puolustettavissa asemissa. Raunioilla kyykkiessänne Antiusta osui yllättäen jalkajousen nuoli. Painuitte maihin. Antius suojasi itsensä nuolilta "protection from normal missiles" taialla ja nousi urheasti seisomaan. Pienen etsimisen jälkeen Antius paikansikin hyökkääjän. Tämä oli mustiin pukeutunut pienikokoinen mies, joka makasi keskustornin raunioiden seassa. Mies yritti ampua Antiusta nuolilla lukuisia kertoja, mutta lopetti tajutessaan tämän olevan taikuuden suojaama. Seurasi pientä suunsoittoa puolin ja toisin, mutta kumpikaan puoli ei halunnut testata toisen vahvuutta hyökkäämällä. Maailma vääntyi taas ja olitte ehjän linnan kaakkoistornin sisällä. Veditte äkkiä jykevän oven kiinni ja salpasitte sen sisäpuolelta. Ovessa olevasta pienestä oviaukosta seurasitte kauhistuneena ulkopuolella näkyvää tilannetta. Sisäpihalla oli kymmeniä liskoratsastajia ja jalkajousimiehiä. Nämä olivat kerääntyneet valkoisiin, kultakirjailtuihin kaapuihin pukeutunen miehen ympärille, joka seisoi keskustornin vieressä. Kryne tunnisti tämän naaman samaksi, joka oli lyöty leijonakuningaskunnan kultakolikoihin. Yllättäen mies käänsi katseensa suoraan kaakkoistorniin ja hymyili. Gladei osoitti tornia ja käden heilautuksella komensi pois edessään parveilleet sotilaat. Kryne alkoi valmistua kuolemaan. Gladei alkoi kävelemään määrätietoisesti kohti tornia samalla manaten loitsua. Kryne ei ollut uskoa silmiään nähdessään Gladein hitaasti muuttuessa läpinäkyväksi, samalla hän ja muut ryhmän jäsenet huomasivat myös tornin muuttuneen läpinäkyväksi. Oikea todellisuus romahtaneine torneineen alkoi kuultaa läpi. Hetken aikaa Gladei katsoi käsiään hämmästyneenä, jonka jälkeen tämän piirteet muuttuivat julman raivokkaiksi. Galdrein raivokas huuto katosi merituulen puhallukseen ja olitte palanneet oikeaan maailmaan. Seisoitte tornin raunioiden keskellä. Kryne hyppäsi pystyyn riemastuneena yllättävästä pelastumisestaan ja sai välittömän muistutuksen todellisuuden kovuudesta kun jalkajousen nuoli osui häntä rintaan. Oli aika maastoutua taas. Jonkin aikaa maassa maattuaan Vasemmalta kuului huuto: "Missä olette". Sankarit kääntyivät katsomaan ja näkivät siellä heidät Invernessiin teleportanneen vanhan maagin. Tämä oli selvästi joutunut taisteluun päätellen miehen kyljessä olevista viilloista. Mustiin pukeutunut mies menetti hermonsa ja kaivoi nahkahaarniskansa alta jotain ja murskasi sen. Samassa mies katosi. Vanha maagi ampui vielä tulipallon alueelle, mutta mitään ei tullut esiin. Ryhmä tutki raadot ja keräsi näiltä arvoesineet. Seuraavat esineet saatiin talteen: 2* Platemail +1 Vanha mies teleporttasi kaikki takaisin Kypärän kievariin.
Siellä hän kysyi vielä, oliko joku menettänyt taikavoimia
tai esineitä Sielujen Kivelle. Hän kertoi, että voimat
voitaisiin saada palautettua kivestä jos aikaa esineiden tyhjenemiseen
ei ole ylittänyt kahta viikkoa. Annoitte miehelle kaikki esineet,
jotka olivat tyhjentyneet ja kerroitte Tarallinin ja Connorin hallussa
olevan vielä lukuisia esineitä. Mies lupasi palata kahden päivän
kuluttua majataloon ja sen jälkeen joka päivä kunnes olisitte
toimittaneet esineet hänelle. Hän lupasi myös palauttaa
Deldrown henkiin käyttäen kiveen varastoitunutta energiaa. Tämän
sanottuaan mies teleporttasi itsensä, luovuttamanne esineet ja Deldrown
ruumiin pois. Ryhmä päätti lähteä välittömästi
Gnarleyn metsään etsimään Connoria ja Tarallinia.
Antius jäi kaupunkiin hankkimaan tarvikkeita. |
|
3. Runsauden Juhlaviikkoa Gnarleyn metsässä Connor ja Tarallin olivat saapuneet Gnarleykäräjille,
uusien ystäviensä Ludewanin ja Bennuksen kanssa. Tiheän
aarnimetsän Myöhemmin iltapäivällä muutama vahdissa ollut samooja
tuli ilmoittamaan, kaksi juhlapaikkaa lähestymässä olevaa
henkilöä oli pysäytetty ja että nämä väittivät
tuntevansa Connorin ja Tarallinin. Menitte katsomaan ja kyseessä
olivat Ylrae ja Kryne, jotka kertoivat mahdollisuudesta palauttaa Sielujen
Kiven imemät taikavoimat takaisin esineisiin. Tarallin ja Connor
lähtivät välittömästi kohti Greyhawkkia. |
4. Runsauden Juhlan viikkoa Ystävykset olivat Kypärän kievarin loosissa odottamassa ja sanojensa mukaisesti tämä palasikin pian Deldrown ja esineittenne kanssa. Kaikkiin esineisiin ei ollut saatu palautettua voimia takaisin, mutta moni jo menetetyksi tuominneenne esine oli taas toimiva. Deldrow vaikutti hieman etäiseltä, mutta oli muuten kunnossa. Jaettuanne matkakassasta 10 000gp jokaiselle jäsenelle shoppailitte ja juhlitte koko päivän ja päätitte suunnata seuraavana päivänä haukan laaksoon. Tähän päättyi Invernessin haamutorni seikkailu. 13.3.2004 |