Greyhawkin koirarodut

Alkuperäiset artikkelit kirjoittaneet:

Nellisir 1997-03-30 11:56:38 EST
Scott Rennie <scott.rennie@VIRGIN.NET> on 12.10.1998 18.02.14
Cliff Scridlow, NiteScreed@AOL.COM 22/2/98

Käännös Englannista: Ville Kulmala

Palvelukoirat:

Furyondin lammaskoira (Punainen lammaskoira)

Furyondialainen lammaskoirat ovat erittäin älykkäitä ja ehkä siksi ne ovat niin suosittuja Furyondyn kuningaskunnassa ja Kilpimailla. Punainen lammaskoira yrittää luontonsa mukaisesti paimentaa kaikkia eläimiä, lampaita, nautakarjaa, hanhia, sikoja, pienikokoisia ihmisiä jne. Ailahtelevaisen ja temperamenttisen luonteensa vuoksi niitä voi olla vaikeaa komentaa. Furyondin lammaskoirat ovat kooltaan pienehköjä ja hoikkia (säkäkorkeus 60-80cm). Nimensä mukaisesti punaisien lammaskoirien turkki on punainen, karvat ovat lyhyitä ja jäykkiä.

Velunan vanhat lammaskoirat (Raon koirat)

: Rauhallisia Velunan vanhoja lammaskoiria käytetään suurissa määrin Velunan, Highfolkin, Bisselin ja Gran Marchin, sekä Ulekin valtioden ja pohjois- Keolandin alueilla. Vaikka Raon koirilla ei olekaan yhtä suuria paimentamistaitoja kuin Furyondin lammaskoiralla, ne ovat luontaisia vahtikoiria ja tästä johtuen Yatil, Barrier ja Lortmil vuoristojen korkeilla kesäniityillä lampaitaan laiduntavat paimenet ottavat niitä usein mukaansa. Raon koirat ovat säkäkorkeudeltaan 80-90 cm ja niiden pitkäkarvainen, usein kihara, turkki on vaalea. Pitkän matkan päästä Velunan vanhoja lammaskoiria on usein vaikea erottaa näiden vartioimista lampaista.

Iuzin paimenkoira (Pohjoisen paimenkoira, satula paimenkoira)

Pohjoisen paimenkoirat ovat pohjoisen Flanaessin yleisin palvelukoira. Rotua esiintyy Kilpimailla, Sarvekkaan Yhteisön, Iuzin ja Rosvokuningaskuntien alueella. Satunnaisesti niitä tavataan myös Aavojen ratsastajien ja Susi Paimentolaisten heimojen parissa. Satula paimenkoirat ovat luonteeltaan taipuisia, kovin työskenteleviä koiria, jotka soveltuvat erinomaisesti pohjoisiin oloihin. Ne voidaan kouluttaa toimimaan paimenkoirina, vartiokoirina, seuralaisina tai sotakoirina. Iuzin paimenkoirat ovat erityisen agressiivisiä oman laumansa ulkopuolisia koiraeläimiä kohtaan ja hyökkäävät pelotta susien, kojoottien, villikoirien ja muiden saalistajien kimppuun. Tämä rotu on säkäkorkeudeltaan muita kesyjä koiria korkeampi ja pitkien jalkojensa ansiosta ne pystyvät juoksemaan samaa tahtia hevosten tai vankkureiden kanssa. Väritykseltään pohjoiset paimenkoirat ovat säännönmukaisesti ruskeita ja niiden selässä on satulan muotoinen musta alue. Furyondyn lähellä esiintyvät pohjoisen paimenkoiran populaatiot saattavat sisältää koiria jotka ovat väritykseltään hieman punertavia - nämä ovat yleensä keskimääräistä pienempiä ja selviävät vain harvoin täysi-ikäisiksi.

Sterichin Susikoira

Sterichin alueella jalostettu metsästys ja vartiokoira. Sen yleisväritys on harmaa ja sen turkki on karkeakarvainen ja kihartava. Isokokoisen ja hoikan Sterichin Susikoiran hajuaisti ei ole kovinkaan hyvä ja se metsästääkin pelkästään näköaistinsa varassa. Sterichin susikoirat ovat kuuluisia uskomattomasta nopeudestaan.

Nyrondin roikkuvanaamainen vihikoira

Tämä rotu on Nyrondin aateliston suosima metsästyskoira.Tämä tummanruskea ja vaalea laikukas, suurikokoinen (säkäkorkeus 130 cm) poikkeuksellisen voimakas koira kuuluu niin kutsuttuihin remmikoiriin, eli sen tehtävänä on aloittaa jahti jäljittämällä riistaa maahan jääneiden hajujälkien perusteella. Nyrondin roikkuvanaamaisella vihikoiralla on nimensä mukaisesti paksun, kurttuisen nahan peittämä naama ja suurikokoiset roikkuvat korvat. Huolimatta surullisesta ilmeestään se on älykäs, iloinen ja luonteeltaan rauhallinen. Nyrondin vihikoiraa käytetään lähes poikkeuksetta suur-riistan metsästykseen.

Reyneldi 

Tämä pienikokoinen sitkeä koira on peräisin Kilpimaista Reyneldin Jaarlikunnan alueelta. Karkeakarvaiset Reyneldit ovat väritykseltään punertavan ruskeita, niiden mahan ollessa yleensä valkoinen ja silmien ympärykset mustat. Se on suuressa laumassa metsästävä roikkuvakorvainen "juoksukoira", joka luottaa ilmassa olevaan hajujälkeen. Reyneldi on kestävä rotu, jonka edustajat kykenevät ajamaan saalista koko päivän.

Dyversseli

Dyversseli on keskikoinen linnustamisessa paljon käytetty Dyverssistä kotoisin oleva suhteellisen uusi rotu. Sen pitkässä ja hienokarvaisessa turkissa on erittäin tiheä ja lämmin alusvilla, joka mahdollistaa lintujen noudon kylmistäkin vesistä. On tuskin yllättävää, että tämä koira pitää luonnostaankin uimisesta. Viime aikoinen Dyversseli on levinnyt ylimysten parissa seurakoirana.

Aerdi Mastiffi

Tämä massiivinen rotu sai alkunsa tarpeesta kasvattaa suur-riistan metsästyksen tarpeisiin, etenkin villisian metsästykseen. Sukupolvien kuluessa koirankasvattajat alkoivat tavoitella voimaa nopeuden ja ketteryyden kustannuksella. Jalostuksen hedelmä on Aerdi mastiffi, suunnattoman vahva, mutta raskas ja kömpelö koira. Mastiffi kykenee lyhyisiin nopeuden purskauksiin, mutta jos se ei tänä aikana kykene saavuttamaan saalistaan se väsyy, eikä kykene jatkamaan jahtia. Vaikka tätä rotua käytetään yhä villisian metsästykseen, se toimii näinä päivinä useimmin vahtikoirana, etenkin varakkaampien ihmisten parissa joilla on varaa ruokkia sen suunnatonta ruokahalua.

Adrin ajokoira

Adrin ajokoira on virtaviivainen, laiha ja luotu takaa-ajoon. Älykkäänä ja neuvokkaana metsästäjänä ajokoira ei yritä päästä saaliinsa kimppuun saman tie, vaan vasta väsytettyään vastustajansa pitkällä takaa-ajolla. Adrin ajokoira pitkä kaula ja kuono antavat sille edun pitkän ylettyvyyden muodossa ja koira käyttääkin sitä hyväkseen kaataessaan saaliinsa. Kuten eräät suurikokoiset kissaeläimet Adrin ajokoira ei raatele saalistaan, ennemminkin se puree saaliinsa kaulaa niin, että tämä tukehtuu. Yleensä lauman johtava koira on se, joka käy saaliin kurkkuun kiinni. Kun johtaja on saanut tappavan otteen, osa laumasta käy saaliin takaosaan kiinni varmistaen pakenemisen mahdottomuuden. Loput laumasta keskittyvät vartioimiseen tehden saaliin pakenemisen vaikeaksi ja samalla taaten, ettei laumaa päästä yllättämään.

Rannikon Merikoira

Tämä rotu on hyvin yleinen Solnorin Valtameren rannalla, Atirrista Pontylveriin. Rannikkokoiran massiivinen ryppyinen naama muistuttaa bull terrieriä. Tämä rotu on saavuttanut suuren suosion laivojen ja kievareiden maskottikoirana. Lemmikkeinä kasvaneet koirat yleensä lihotetaan ja näin ollen tuskin pysyisivät pinnalla jos sattuisivat veteen tippumaan. Vaikka Rannikon Merikoirat ovatkin usein lihavia, tämä ei ole rodun luontainen ominaisuus, vaan omistajat pyrkivät lihottamalla saamaan niiden pään luontaiset rypyt paremmin esiin. Luonnollisella ruokavaliolla kasvaneet Merikoirat ovat raskasrakenteisia, mutta eivät lihavia. Nälkäistä tai ärsyyntynyttä Rannikon Merikoiraa tulee kunnioittaa, koska sen leveissä leuoissa on suunnaton puruvoima. Villiintyneet Merikoira laumat saattavat olla petollisen vaarallisia.

Pyhän Cuthbertin Valkokoira

Suuria, rauhallisia ja sävyisiä Pyhän Cuthbertin Valkokoiria voi nähdä ainoastaan Pyhän Cuthbertin temppeleissä ja luostareissa Flanaessin
keskusvaltioiden alueilla. Cuthbertin munkit ja papit ovat jalostaneet rodun satojen vuosien aikana, eivätkä myy tai lahjoita niitä ulkopuolisille.

Tämän säkäkorkeudeltaan 60 cm olevan koiran paksu turkki on valkoinen ja sen löysä nahka saa Valkokoirat näyttämään ylipainoisilta. Vaikka
Cuthbertin koirien ulkonäkö ei siitä mitään vihjettä annakaan ne ovat ketteriä, laihoja ja hyvin vahvoja.

Valkokoirat nukkuvat suurimman osan ajasta, joka lisää harhaluuloja niiden laiskuudesta ja lihavuudesta. Ne ovatkin täysin kesyjä seurakoiria, paitsi jos ne yllytetään hyökkäämään.

Löysästä nahasta on yllättävää apua silloin kun vihollinen ottaa kiinni turkista ja kuvittelee siten saavansa ylemmän käden taistelussa. Koira
pystyy löysän nahkansa ansiosta kääntymään ja hyökkäämään.

Valkokoirien älykkyys on samalla tasolla keskivertaisen ihmisen kanssa ja ne kykenevät aistimaan pahuuden. Pahan aistiminen ei itsessään saakaan koiria hyökkäämään, mutta ne kuitenkin seuraavat ja vahtivat henkilöä tai esinettä, jotka saavat ne tuntemaan olonsa epämukavaksi. Pahan henkilön hyökätessä kenenkään kimppuun Pyhän Cuthbertin Valkokoira tulee menemään hyökätyn avuksi.

Seurakoirat:

Majesteetillinen Rel Mordin Lumi Metsästäjä

Nämä pienet valkoiset, yleensä Mordieina tunnetut koirat ovat menettäneet jalostuksen yhteydessä ainakin 90% hyödyllisyydestään. Rotu on jalostettu pienriistan talvimetsästystä silmälläpitäen ja niillä on pitkä, suora valkoinen turkki, leveät tassut ja ne eivät välitä kylmästä. Ikävä kyllä ne eivät välitä myöskään käskyistä ja niiden hajuaisti on erittäin huono, tämän rodun edustajat ovat poikkeuksetta laiskoja ja pahansisuisia. Mordieitten pieni koko (säkäkorkeus enintään 30cm, ruumiin rakenne tiivis ja mäyrämäinen, lyhyt kuono) ja kaunis turkki saivat tämän rodun kohoamaan Tenhin herttuakunnan aristokraattien ja kauppiaiden suosioon, joka myöhemmin aiheutti rodun yleistymisen Rel Mordissa ja sitä ympäröivillä alueilla.

Kuninkaallinen Corgi

Kuninkaallinen Corgi on SuurKuningaskunnan ylikuninkaan ja hänen hovinsa jäsenten iloksi jalostettu seurakoira. Keisarillinen julistus antaa näille koirille oikeuden tehdä mitä hyvänsä Ylikuninkaan palatsissa ja niiden loukkaaminen on majesteettirikos.

Kuninkaalliset koiran kasvattajat, jotka hoitavat ylikuninkaan lemmikkejä ovat pahamaineisia heidän taipumuksestaan aiheuttaa vaikeuksia hovin jäsenille, jotka eivät ymmärrä antaa näille ammattilaisille heidän ansaitsemaansa tunnustusta (eli jotka eivät lahjo näitä).

Kuninkaallisten Corgien luonne ei paranna tilannetta lainkaan. Kuninkaalliset Corgit ovat ylivilkkaita räksyttäjiä, jotka koiran kasvattajat ovat kategorisesti hemmotelleet pilalle. Nämä pienet koirat ovat myös hyvin nopeita jaloistaan ja hemmottelun johdosta ne ovat hullunrohkeita joka saa ne usein jäämään ihmisten jalkoihin. Kuninkaalliset Corgit purevat välittömästi jos ne tuntevat olonsa huonoksi.

Kuninkaalliset Corgit ovat jalostettu pääasiassa hovin jäsenten toimesta ja ovat tietynlainen muoti-ilmiö ja status symboli jolla yritetään päästä ylikuninkaan suosioon. rotu itsessään on sietämätön. Rotuvaliot ovat erinomaisia lahjoja Ylikuninkaalle tai jollekulle henkilölle josta lahjan antaja ei pidä, koska lahjoittaja voi aina vuotaa huhun jonka mukaan lahjan saaja ei arvostanut tätä loistavaa lahjaa, tai jopa että uuden koiranomistajan on nähty potkaisevan koiraansa!

Muiden rotujen koirat

Cait Si:

Tämä rotu tunnetaan myös nimillä haltiakoira tai noituli. Cait Si ovat suosittuja Flanaessin "sivistyneempien" haltijoiden parissa ja niitä löytyy huomattavia määriä Celenen, Sunndin ja Ulekin herttuakunnan aatelisten haltijoiden talouksissa.

Erityisesti Harmaa ja Korkeahaltijat suosivat haltijakoiria. Cait Sit ovat laihoja, keskikokoisia metsästyskoiria. Turkiltaan tämä rotu on ainutlaatuinen, turkki on lyhytkarvainen ja silkkinen. Puhdasrotuiset Cait Sit ovat väritykseltään lumivalkoisia ja niillä on verenpunaiset korvat. Vaihtoehtoisia värityksiä ei tunneta.

Noituleilla on lähes yliluonnollinen näkö, kuulo ja hajuaisti ja ne kykenevät jäljittämään yhtä hyvin kuin parhaat Nyrondin roikkuvanaamaiset vihikoirat. Haltijakoirat metsästävät
aavemaisen äänettömissä laumoissa. Cait Sit haukkuvat ainoastaan tavoitettuaan riistansa tai kun niitä komennetaan haukkumaan.

Vain hullunrohkeimmat ja haltijamielisimmät ihmiset yrittävät kasvattaa Cait Si rotua sillä nämä yliluonnolliset olennot ovat pahamaineisen oikukkaita muiden kuin haltijoiden komennossa. Tiedossa on tapauksia joissa haltijakoirat ovat jopa hyökänneet niitä kouluttavien ihmisten kimppuun surmaten nämä. Erittäin harvinaisissa tapauksissa haltijoiden huhutaan antaneen mannunvartioille tai todelliselle haltijamielelle pienen määrän näitä ihmeellisiä koiria (2-5). Näin ansaitut koirat eivät koskaan tule käymään omistajansa kimppuun, tämä pätee myös koirien jälkeläisiin. Cait Sit voivat poikkeuksellisen hyvissä oloissa elää satavuotiaiksi, tavallisesti niiden elinikä on 50 - 60 vuotta.

Lortmillin Kivikoira:

Lortmillin kukkuloilla ja viereisissä kääpiövaltakunnissa asuvat kääpiöt kasvattavat kivikoiria pitämään pienemmät tunnelit ja kolot vapaana syöpäläisistä. Kivikoira tunnetaankin myös nimellä rotannappaaja.

Rotu on kapea ja laiha. Niiden lyhyt ja karkea turkki ehkäisee raapimisen ja puremisen aiheuttamia vaurioita. Väritykseltään tämä rotu on yleensä harmaa mustilla laikuilla, mutta vaaleanruskeita ja jopa hiekkakiven punaisia yksilöitä on nähty.

Rotannappaajan voimakkaat leuat kykenevät puremaan pienempien eläinten luiden läpi. Suurimmatkin kivikoirat ovat vain 60 cm säkäkorkeudeltaan, suurin osa on tätä pienempiä.