Flanaessia asuttavien rotujen ominaisuudet

Bakluunit:

Bakluuni rotuiset ihmiset omaavat kullan sävyisen ihonvärin. Yleisimmin tavatut silmienvärit ovat vihertävänharmaat, vihreät, sekä harvemmin harmaat ja erittäin harvoin pähkinänruskeat. Hiusten värit vaihtelevat sinimustista tummanruskeisiin. Ekbirin, Tiikeripaimentolaisten, Ullin ja Zeifin asukkaat ovat esimerkkejä puhtaasta baklunilaisesta perimästä. Susipaimentolaiset ovat taas sekoittuneet Nummen vaeltajiin joten heissä näkyy tummemman flanilaisen veren vaikutus. Ketin ihmisten perimä on niin läpeensä Sueliittisten ja Oeridiaanisien veren laimentama että heitä voidaan pitää vähiten tyypillisenä baklunilaisena kansana. Ketin ihmiset ovatkin ihonväriltään vaaleankeltaisia, kullanruskeita tai päivittyneen ruskeita ja heidän hiuksensa voivat olla käytännössä minkä väriset tahansa lukuun ottamatta vaaleimpia keltaisen ja punaisen sävyjä. Sekä Paynimin, että Tusmitin heimoisten ihmisten parissa rotujen sekoittumisesta kieliviä tunnusmerkkejä on satunnaisesti havaittavissa.

Toisin kuin sueliitit, bakluunit onnistuivat säilyttämään monia osia kulttuuristaan Kaksois-Kataklysmin jälkeen. Kunnia, perhe, anteliaisuus, ja uskonnollisuus ovat perustuskivet joiden varaan bakluuni rakentaa elämänsä. Tuhoutuneen Bakluuni Imperiumin virallinen kieli, muinainen bakluuni, on säilyttänyt asemansa ja sitä käytetäänkin yhä uskonnollisissa seremonioissa, opiskelussa ja taiteissa. Bakluuneilla on useita tapoja ja tabuja joita noudatetaan tiukasti. Monet näistä tavoista ovat peräisin bakluunien suuresta astrologisesta tietämyksestä. Bakluuni kansat ovat olleet riippuvaisia hevosista ja tämä on rikastuttanut bakluuni kulttuuria useilla hevosiin liittyvillä uskomuksilla ja perinteillä, erityisesti paimentolaisheimojen parissa. Laulua ja tanssia harrastetaan yleisesti bakluuni kulttuurissa ja kaupankäyntiä sekä tutkimusmatkailua pidetään korkeassa arvossa. Bakluunit ovat tunnettuja erinomaisen kyvykkäistä taikureistaan, bakluuni maageilla tuntuukin olevan luontainen ymmärrys elementaalisen, kutsumisen, ennustuksen ja sitomisen taikuudenlajeista. Pappien parissa yhteisöllisesti loihditut taiat ovat tunnettuja.

Flanit:

Flan rotu on ihonväriltään pronssinvärinen. Kaikki sävyt vaaleasta, lähes kuparisesta tummimpaan jopa mustanruskeaan ovat tunnettuja. Yleisimmät silmänvärit ovat järjestyksessä yleisimmästä harvinaisimpaan tummanruskea, musta, ruskea tai meripihkan kellertävä. Hiusten väritys on musta, ruskeanmusta, tumman ruskea tai ruskea. Flannien hiukset ovat yleensä aaltoilevat tai kiharat. Tenhin herttuakunnan ihmiset ovat puhtaan flan rodun edustajia ja ylpeitä pronssisesta hipiästään. Geoffin ja Sterichin asukkaissa näkyy voimakas flan vaikutus huolimatta siitä että nämä kansat ovatkin aikojen saatossa menettäneet rodullisen puhtautensa. Nummen vaeltajat ovat malliesimerkki kupari-ihoisista flan kansoista, todettakoon kuitenkin että läntiset heimot ovat iholtaan kullan sävyisiä johtuen näiden heimojen sekoittumiseen baklunisiin kansoihin kuuluvien Susi paimentolaisten kanssa. Kivinyrkin linnoituksen sekä Palen teokratian kansat ovat pääosin hybridejä, ensin mainitut flan/sueliitti ja jälkimmäiset flan/oeridiaani. Sivuhuomiona mainittakoon, että Palen asukkaita pidetään yleisesti hyvin komeina.

Flanit olivat ensimmäiset itäisessä Oerikissa asuneet ihmiset ja tämä näkyy mantereen nimessä: "Flanaess". Vaikka todisteita muinaisista järjestäytyneistä Flan valtakunnista löytyykin, ne eivät selviytyneet Sueliittien ja Oeridiaanien kansainvaelluksista. Flanit rotuna ovat kuitenkin selvinneet muodostamalla paimentolaiskulttuureja ja joissain tapauksissa liittoutumalla hyökkäävien kansojen kanssa. Flaneilla on aina ollut vahva, läheinen suhde luonnon kanssa. He uskovat, että luontoa tulee kunnioittaa ja että sen kontrollointi on väärin. Nämä arvot tulevat esiin kaikissa flan kulttuurin aspekteissa, myyteissä ja legendoissa kuin myös jokapäiväisissä toimissa. Monet flanit uskovat yhä vanhaan viisauteen jonka mukaan lapsen syntymäajankohta vaikuttaa myöhempään elämään ja että eräitä vuosittaisia perinteitä ja tabuja tulee noudattaa. Jopa kaupunkilaistuneet flanit pitävät ulkoilmasta ja luonnosta ja ei ole epätavallista löytää kaupungista vihreä puutarha tai kaunis kukkapenkki jota paikallinen flan hoitaa huolellisesti. Tyypillisesti flan kodin eteen istutetaan puu ja kyseisen puun terveyden uskotaan olevan sidottu talossa asuvan perheen hyvinvointiin. Tarinankertominen on yleinen ajanviete ja useilla perheillä on omia muinaisia tarinoita jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Flan maagit yleensä toimivat harmoniassa luonnon kanssa ja välttävät tuhoavaa taikuutta. Tosin jotkut, muun yhteisön vieroksumat, maagit perehtyvät muinaisten Ur-Flan kansan nekromantillisiin taitoihin, mutta useimmat keskittyvät suojeleviin ja ennustaviin taikoihin. Suuntautuminen taikuudessa johtuu todennäköisesti osittain maagien muinaisesta roolista flan heimojen suojelijoina. Flan papit ovat usein druideja. Druidien arvot ovat ajan kuluessa muuttuneet ja he hyväksyvät maanviljelyn yhä suurenemassa määrin. Useimmat flanien Jumalat omaavat vahvan luontoon liittyvän linkin, esimerkkinä mainittakoon auringonjumala Pelor.

Oeridiaanit:

Oeridiaanien ihonväri vaihtelee päivettyneen vaaleasta oliiviin. Oeridiniaanien hiusten väri voi olla mikä tahansa hunajaisen vaaleasta mustaan. Ruskeat ja punertavan ruskeat hiustenvärit ovat yleisimmät. Kuten hiuksissa myös silmien väreissä Oeridiaaneilla on suurin määrä mahdollisuuksia, kaikki normaalit värit ovat mahdollisia, mutta ruskeat tai harmaat silmät ovat yleisimmät. Huolimatta Suurkuningaskunnan väitteistä huolimatta puhdasrotuiset Oeridiaanit ovat yleisimpiä Furyondyssä, Perrenlandissa, Kilpimaissa sekä Suurkuningaskunnan itä ja eteläosissa, Pohjoisprovinssissa, Medegiassa, Onnwallissa ja Sunndissa.

Sueliitit:

Tuhoa pakenevat Sueliittiset heimot hajaantuivat kaikkiin ilmansuuntiin päätyen useimpiin Flanaessin osiin, useimmat heimot sekoittuivat paikallisiin asukkaisiin. Sueliittinen rotu on hyvin vaaleaihoinen siinä määrin että sitä saatettaisiin sanoa jopa albinismiin taipuvaiseksi. Sueliiiteilla on vaaleat punaiset, keltaiset, vaaleat tai platinanvaaleat hiukset. Silmien väri voi vaihdella vaaleansinisen tai violetin kautta tummansiniseen, satunnaisesti tavataan myös harmaasilmäisiä yksilöitä. Hiukset ovat usein kiharat tai jopa käkkärät. Urnstin herttuakunnan asukkaat ovat rodullisesti lähes puhtaita Sueliittejä. Huurre, Jää ja Lumi Barbaarit ovat täydellisiä esimerkkejä sekoittumattomasta suel verestä. Lähes albiinot Lumibarbaarit ovat ehkä paras esimerkki edellä mainituista kolmesta barbaarikansasta. Sueliitit ovat dominantti rotu Flanaessin itärannikon saarilla sekä Tilvanotin niemimaalla Verenpunaisen veljeskunnan valtakunnan alueella.

Heimot, jotka vaelsivat aikoinaan Amedion sademetsään ja Hepmonalandin vihreään helvettiin ovat näihin päiviin mennessä muuttuneet ympäristönsä vaikutuksesta niin paljon, ettei niiden jäseniä voida enää pitää rotunsa tyypillisinä edustajina. Näiden heimojen jäsenet ovat rodullisesta puhtaudestaan huolimatta iholtaan pisamaisia ruskettuneen kuparin värisiä tai jopa ruskeita.

Olmaanit:

Hepmonalandin , sekä Amedion sademetsissä asuvia olmaanien katsotaan olevan kaukaista sukua flaneille. Todisteet tästä ovat kuitenkin erittäin hatarat. Olmaanien iho on väriltään punaruskea tai tummanruskea, tukka on suora ja väriltään musta. Olmaanien silmät ovat poikkeuksetta tummanruskeat. Kasvoiltaan olmaanit ovat tunnistettavissa korkeista poskipäistään sekä eritoten olmaani ylimystön parissa esiintyvästä suuresta nenästä, jonka terävä selkä on yleensä ylöspäin kaareva (ns. kotkannenä).

Touvit:

Touv rotuisten ihmisten ihonväri on yleensä tummanruskea tai musta. Silmien väri saattaa olla sininen tai ruskea, mutta harvoissa tapauksissa täysin mustia silmiäkin on tavattu. Touvien hiukset ovat väriltään mustat ja hiuslaatu suora tai aaltoileva. Suurimmalle osalle touv miehiä ei kasva lainkaan karvoitusta naamalla, eräiden heimojen miehillä saattaa tosin kasvaa ohuesti partaa poskilla. Touvit ovat kasvonpiirteiltään pyöreitä ja he ovat lyhyempiä kuin flanaessin muut rodut. Naispuoliset touvit ovat muodoiltaan pyöreitä ja reheviä.

Seuraavassa taulukossa esitämme Flanaessin merkittävien valtioiden kansojen rodulliset alkukannat.

Taulukon merkinnät voidaan tulkita seuraavasti:

Ensimmäinen kirjain merkitsee dominanttia rotua.
Iso kirjain merkitsee vahvaa rodullista vaikutusta.
Pieni kirjain merkitsee heikkoa rodullista vaikutusta.
Kirjainten järjestys merkitsee myös voimakkuutta, mitä lähempänä alkua, sitä voimakkaampi vaikutus.
Rotujen tasapainoinen sekoittuminen on ilmoitettu listassa merkitsemällä kummatkin kirjaimet isolla sulkumerkkien sisälle. Esim: (SO).

F= Flan O=Oeridiaani S= Sueliitti B= Bakluuni

Esim.1. OSf
Voidaan tulkita Oeridiaaniseksi kansaksi, jossa on vahva Sueliittinen ja vähäinen flanilainen rodullinen vaikutus.

Esim.2. OSF
Voidaan tulkita Oeridiaaniseksi kansaksi, jossa on vahva Sueliittinen ja lähes yhtä voimakas Flanilainen rodullinen vaikutus.

Haltiat:

Haltiat (flanin kielellä Olve) ovat pitkiä, hoikkia ja iholtaan hyvin vaaleita. Hiusten ja silmien väri vaihtelee riippuen mihin heimoon ao. haltia kuuluu. Korkeahaltiat ovat yleensä tummatukkaisia ja vihreä silmäisiä. Jaloilla harmaahaltioilla on joko hopean väriset hiukset ja meripihkan keltaiset silmät, tai vaalean kultaiset hiukset ja violetit silmät (jälkimmäistä tyyppiä kutsutaan yleensä keijuhaltioiksi tai fey haltioiksi). Metsähaltioiden hiusten väri vaihtelee keltaisesta kuparinpunaiseen ja heidän silmänsä ovat pähkinänruskeat tai vihreät. Villihaltiat ovat kooltaan pienimmät haltiat, mutta muutoin he muistuttavat ulkonäöltään metsähaltioita. Viimeinen vielä mainitsematon Flanaessia asuttava haltijaryhmä ovat laaksonhaltiat. Laaksonhaltiat ovat keskivertaista ihmistä kooltaan ja pituudeltaan muistuttava rotu. Hiusten ja silmienväreiltään laaksonhaltijat muistuttavat harmaahaltioita.

Haltiat olivat asuttaneet Kristallisumuvuorien itäpuoleisia maita lukemattomia vuosisatoja ennen ensimmäisen ihmiskuningaskunnan perustamista sinne. Ihmisten ja goblinoidien voimien kasvaessa haltiat joutuivat vetäytymään avoimilta mailta syrjäisempiin, paremmin puolustettaviin asemiin. Tästä huolimatta haltioilla oli vielä suuri määrä metsissä ja ylämailla sijaitsevia valtakuntia Kaksois-Kataklysmin tapahtuessa. Kaksois-Kataklysmin johdosta ihmiset, sekä örkit ja muut goblinoidit työntyivät syvemmälle Flanaessiin saaden eräät aktiivisemmat haltiavaltakunnat sopimaan poliittisia ja sotilaallisia liittoja kääpiöiden, maahisten, puolituisten ja jopa muutamien ihmisheimojen (yleensä oeridiaanien) kanssa. Tänään haltiat ovat vallassa enää vain Celenessä, Sunndissa, Korkeakansassa, Vesven metsässä sekä Lendoren saarilla.

Haltiat arvostavat kaikkea elämää. He kuluttavat pitkiä aikoja pohtiessaan luonnon kauneutta ja arvostavat yleismaailmallisesti taiteita. Haltiat ovat erittäin pitkäikäisiä ja hyvämuistisia ja luonteeltaan uteliaita, ehkä siksi he pitävätkin tutkimusmatkoista ja seikkailuista. Haltioiden juhlat ovat yleensä riehakkaan iloisia, joskin joissain juhlissa saattaakin olla melankolinen vivahde. Haltiat määrittelevät sukulaisuutensa hyvin laveilla etnisillä jaotteluilla, joskin perheiden sukulaissuhteet, erityisesti korkeasyntyisten haltioiden parissa saattavat ylittää heimojen rajat. Laaksonhaltiat ovat ainutlaatuisia siinä mielessä, ettei heillä ole lainkaan sosiaalisia suhteita muihin Flanaessin haltiakansoihin. Tuntemattomasta syystä kaikki Flanaessin muut haltiaheimot vihaavat Laaksonhaltioita.

Kaikki taikuuden muodot, mutta erityisesti illuusiot ja lumoukset kiinnostavat haltioita. Parhaat maagiset aseet, haarniskat ja asusteet ovat yleensä haltioiden valmistamia.

Puolihaltiat ovat ihmisen ja haltian jälkeläisestä ihmisvaltakunnissa käytetty nimitys, haltiavaltakunnissa heitä saatetaan kutsua myös puoli-ihmiseksi. Puolihaltiat ovat jaetun perimänsä ansiosta usein hyvin lahjakkaita, mutta sekä ihmiset että haltiat saattavat vierastaa puoliverisiä ja integroituminen valtavirta yhteiskuntaan saattaa olla hyvinkin vaikeaa.

Kääpiöt

Kääpiöt (jotka tunnetaan myös flanin kieliseltä nimitykseltään Dwur) voidaan karkeasti jakaa kahteen heimoon. Mäkikääpiöt ovat näistä kahdesta yleisempi, ihonväriltään heimon jäsenet vaihtelevat ruskettuneen ihon väristä vaalean ruskeaan ja heidän hiuksensa voivat olla ruskeat, mustat tai harmaat. Mäkikääpiöillä tavataan sinistä lukuun ottamatta kaikkia muita silmän värejä. Ruumiinrakenteeltaan kääpiöt ovat lyhyitä ja voimakasrakenteisia, kääpiöt ovat harvoin pidempiä kuin 120 cm. Harvinaisemmat vuorikääpiöt muistuttavat muutoin mäkikääpiöveljiään, mutta he ovat hitusen pidempiä ja iholtaan vaaleampia. Kaikilla kääpiöillä on parta.

Koska kääpiöt eivät puhu rotunsa historiasta ulkopuolisille, sitä ei juurikaan tunneta. Hajanaiset tiedonsirpaleet näyttävät osoittavan, että Flanaessin kääpiöillä olisi ollut muinoin mahtava linnoitusvaltakunta pohjoisten Kristallisumuvuorien alla. Tämän valtakunnan oletetaan tuhoutuneen Manatun Hävityksen yhteydessä. Kääpiöiden viimeinen Korkea Kuningas sai nähtävästi surmansa Kaksois-Kataklysmien jälkivaiheissa ja kääpiöklaanien koot ovat tasaisesti pienentyneet siitä saakka. Sueliittien ja oeridiaanien kansainvaelluksien aikana kääpiöiden klaanit liittoutuivat valtiaidensa ja prinssiensä johtamina haltijoiden ja maahisten kanssa. Harvoissa tapauksissa kääpiöt tekivät sopimuksia jopa luotettavina pidettyjen ihmisheimojen kanssa puolustaakseen alueitaan. Nykyään kääpiöt asuttavat vaikeakulkuisia vuoria ja kukkuloita, kääpiöitä löytyy suurissa määrin Lortmilssin kukkuloilta, Gloriolesin ja Kristallisumun vuoristoilta, Rautakukkuloilta, Ulekin Ruhtinaskunnasta ja Ratikin Arkkiparonikunnasta.

Kääpiöitä pidetään materialistisina, huumorintajuttomina kovina työläisinä. Kääpiöt yleensä pitävät etäisyyttä muiden kansojen edustajiin ja ovat yleensä juroja sekä hiljaisia. Näiden ominaisuuksien lisäksi kääpiöt ovat voimakkaita ja urheita, sota-aikaan kääpiöt ovat toisilleen uskollisia ja he ovat valmiit tekemään mitä tahansa saavuttaakseen voiton, mutta kääpiöt ovat myös pitkävihaisia ja yrittävät usein kostaa vanhoja loukkauksia. Kääpiöt ovat ylpeitä ja kieltäytyvät ottamasta vastaan, tai antamasta armoa. Kääpiöt arvostavat klaaniaan ja perhettään suuresti, esi-isän palvonta on arkipäiväistä ja heidän kunniaansa puolustetaan aina henkeen ja vereen, tämä kunnian puolustus pätee myös yhä elävien sukulaisten kohdalla paikkansa. Usein kääpiöt rakentavat monumentteja esi-isiensä kunniaksi.

Arvometallit ja erityisesti kulta ovat asioita joita kääpiöt arvostavat yli kaiken. Kääpiöt ovat taitavia kultaseppiä ja jopa haltiat myöntävät heidän ylivoimaisuutensa tällä alalla. Rakkaus kultaan saattaa kuitenkin mennä liian pitkälle, kääpiöt saattavat saada kultakuumeena tunnetun sairauden. Tämä tapahtuu kun yksilön kullanhimo kasvaa niin suureksi, että se syö hänen sielunsa. Muinaiset kunnioitetut perinteet vaativatkin että kääpiöpäällikkö jakaa saamansa aarteet uskollisten seuraajiensa kesken, tämän tavan laiminlyönti onkin selvä kultakuumeen oire. Kääpiöt arvostavat pitkää partaansa, joka on usein palmikoitu käyttäen jalokiviä ja kultapunosta. Kääpiön parran ajelu on kammottava häpeä kääpiölle ja parran ajajalle varma tapa saada elin-ikäinen vihamies ei ainoastaan kääpiöstä itsestään, vaan myös hänen klaanistaan.

Ainoastaan kääpiöiden klaanin vanhimmat tuntevat rotunsa salaisen taikuuden, josta esimerkkeinä mainittakoon mahtavat taika-aseet ja haarniskat. Klaanin vanhimmat johtavat myös monumenttien ja hautojen rakennusta ja niistä monet sisältävätkin taikuuteen perustuvia ansoja sekä pirullisia kirouksia.

Maahiset

Maahiset (flanin kielellä noniz) ovat lyhyestä mitastaan (useimmat maahiset ovat hieman yli 120 CM pitkiä) huolimatta voimakasrakenteisia ja lihaksikkaita. Kaksi laajempaa roturyhmää tunnetaan: Kivimaahiset (yleisemmin nähty) ja syvänmaahiset (jotka elävät syvällä maan alla). Kivimaahiset ovat ruskeaihoisia ja sinisilmäisiä, lähes kaikkien täysikasvuisten maahisten hiusten väri on vaalea ja miespuolisilla maahisilla on yleinen taipumus kaljuuntumiseen. Miehet ovat usein parrakkaita, vaikkeivät yhtä voimakkaasti kuin kääpiö serkkunsa. Maahisten kasvonpiirteet ovat huomattavan voimakkaat verrattuna ihmisten normeihin, nenät ja kulmakarvat ovat suuret ja iho nahkamaista. Syvänmaahiset ovat karvattomia ja laihoja ja näiden ihonväri on yleensä harmaa tai ruskeanharmaa.

Flanaessin kivimaahiset metsästivät ja paimensivat muinoin pohjoisen syrjäisillä puiden peittämillä ylängöillä. Maahiset saivat kosketuksen muihin rotuihin ainoastaan muutama vuosisata ennen kaksois-kataklysmiä rodun laajentuessa etelään. Maahisten heimopäälliköt tunnistivat haltijoiden ja kääpiöiden hallitsijoiden vallan, mutta eivät rohkaisseet kanssakäymistä vieraiden rotujen parissa ennen kuin Sueliittien ja Oeridiaanien kansainvaellukset tekivät rotujenvälisten yhteistyön pakolliseksi. Suurin osa maahisista asuttaa laajoja kaivanto asutuskeskuksia Lortmilssien vuorilla ja Kronin kukkuloilla, sekä idässä Piikukkuloilla.

Syvänmaahisten historiaa eivät muut rodut tunne, johtuen näiden eristäytyneisyydestä. Heidän kotimaansa kerrotaan olevan suuri kuningaskunta, joka sijaitsee kilometrejä leveässä luolassa. Kuningaskuntaa vallitsee huhujen mukaan viisas ja syvämietteinen monarkki.

Maahisten kaksi määräävintä ominaisuutta ovat viekas huumori ja maalaisjärki. Tämä rotu mittaa asioiden käytännön, ei näennäistä arvoa. Asenne joka poikkeaa monien muiden kulttuurien tavoista ja joka ilmenee usein muiden kansojen kannalta kekseliäinä ja kiusallisina vitseinä. Maahiset ovat loistavia käsityöläisiä, jotka arvostavat jalokiviä ja luovat kauniita koruja, myös maahisten puu, kivi ja nahkatyöt hakevat vertaisiaan. Maahiset nauttivat yhtäläisesti musiikista ja tarinoista, ruuasta ja juomasta sekä luonnosta ja käsin tehdyistä esineistä. Maahiset eivät ole saitoja, eivätkä julmia, vaikkakin heidän eläväiset vitsinsä saattavat joskus antaa toisenlaisen kuvan.

Flanaessin syvämaahiset pukeutuvat usein tummiin väreihin, suosien maanläheisiä sävyjä joita koristavat kirkkaan väriset raidat, hatut, vyöt tai saappaat piristävät. Miehen perinteinen asu koostuu korkeakauluksisesta paidasta, housuista, nahkasaappaista ja kaksirivisestä pitkästä takista. Naisten asu koostuu taas korkeakauluksisesta puserosta, röyhelöisistä hameista, esiliinasta ja takista. Metsästysasu on yleensä vihreän ja ruskean kirjava. Syvämaahiset ovat lähes aina haarniskoituja, mutta heidän tiedetään kotonaan pukeutuvan toisinaan yksinkertaiseen tummaan tunikaan ja esiliinaan. Vaikka maahisten taikurit ovatkin parhainten tunnettuja illusionistin kyvyistään, jotkut heistä ovat myös mestareita lelujen ja pienten koriste esineiden teossa. Toiset taas ovat erinomaisia kutojia, värjääjiä tai räätäleitä jotka osaavat luoda kantajansa ulkonäköä kohentavia, tai sen jopa kokonaan muuntavia vaatteita.

Puolituiset

Puolituisten (jotka flanin kielellä tunnetaan hobnizeina) keskuudessa voidaan erottaa kolme ryhmää. Suurimman ryhmän muodostavat karvajalat, yleisimmin Flanaessissa tavatut puolituiset. Karvajalat ovat keskimäärin kolme jalkaa pitkiä. Kasvoiltaan he muistuttavat ihmisiä ja usein heidän naamansa ovat punakoita. Heidän silmänsä sekä hiuksensa ovat yleensä väreiltään ruskean eri sävyisiä. Toiseksi yleisimpiä puolituisista ovat väkevät. Väkevät ovat varreltaan hieman karvajalkoja lyhyempiä, kasvoiltaan leveämpiä ja heidän hiuksensa ovat karkeat. Harvimmin tavataan pitkäveikkojen heimoon kuuluvia puolituisia, jotka ovat karvajalkoja pidempiä, sopusuhtaisempia ja iholtaan vaaleampia. Useimpien puolituisten hiukset ovat aaltoilevia tai kiharoita. Joillakin puolituisista (eritoten väkevillä) kasvaa poskilla partaa.

Alun perin puolituiset asuivat pienissä siirtokunnissaan Flanaessin keskiosien länsipuolisissa jokilaaksoissa, leviten hitaasti muille alueille. Oeridiaanien ja Sueliittien kansainvaellusten aikaan puolituisilla oli hyvin harvoja asutuksia Gamboge metsän pohjoispuolella tai Harp joen itäpuolella. Puolituiset olivat noina päivinä yleisiä Sheldomarin jokilaaksossa, jossa he toimivat läheisessä yhteistyössä ihmisten, kääpiöiden, haltioiden ja maahisten kanssa. Historiallisesti puolituiset ovat aina suosineet asumista vahvempien kansojen hallitsemissa vakaissa valtioissa. Näinä päivinä puolituisiin voi törmätä lähes missä tahansa Flanaessissa, mutta todennäköisyys on yhä suurempi heidän perinteisillä asuinseuduillaan nykyisten Urnstin ja Ulekin valtioiden alueilla.

Puolituiset ovat kekseliäitä ja kykeneviä, huolimatta siitä toimivatko he uutterina maanviljelijöinä tai juonikkaina kelmeinä. Useimmat puolituiset ovat uteliaita ja rohkeita, kaksi ominaisuutta jotka yhtä usein saavat heidät vaikeuksiin kuin niistä pois. Puolituiset rakastavat syömistä ja juomista sekä esineiden keräilyä. He arvostavat hauskanpitoa ja tulevat toimeen lähes jokaisen heille siihen tilaisuuden antavan kanssa. Useat puolituiset pitävät matkustelusta ja sen suomista mahdollisuuksista kokea jännittäviä tilanteita.

Puolituiset pukeutuvat polvihousuihin ja tunikaan tai paitaan jonka päälle on usein puettu liivit. Virallisia tilaisuuksia varten miehet lisäävät asusteisiinsa takin ja korkeakauluksisen paidan, kun taas naiset korsettiin joka peitetään leningillä ja pitkillä hameilla. Paidat ja hameet ovat usein raidallisia ja niissä vaihtelevat vuorottain kirkkaat ja tummat värit. Metsästystä ja sotaa varten puolituiset pukeutuvat pitkälti samalla tavalla kuin maahiset, käyttäen tuolloin vihreän ja ruskean kirjavia vaatteita. Puolituisten jalat ovat paksunahkaiset ja karvapeitteiset ja he eivät tästä johtuen käytä jalkineita.

Parhaiten tunnettu puolituisten harrastama taikuus on ruokaan liittyvää. Monet puolituisten valmistamista ruoista säilyvät pilaantumatta pitkiäkin aikoja. He käyttävät parantavia ja lääkitseviä ominaisuuksia omaavia yrttejä, mutta useimmat puolituisten taiat keskittyvät puolustukseen tai suojaamiseen.